Kaikki on ready

   Kuva: Copilot

Lumet sulaa, joet tulvii ja minä odotan h-hetkeä mieli malttamattomana. Minun h-hetkeni on se, että tulvien hiukan hellittäessä pääsen joelle perhokalastamaan. Kotijokeni Kokemäenjoki on iso joki ja joen virtaukset ovat 500 kuution luokkaa tällä hetkellä. Lisäksi pienet sivujoet laskevat tulvien mukana savea isoon jokeen värjäten sen veden ruskeaksi.

No , mitäpä sitä turhaan hermoilemaan asian tiimoilta. Luonto toimii tahtomansa mukaan ja meidän on elettävä luonnon mukaan tässä asiassa. Joki virtaa niin kuin tahtoo meidän tahtoa kuuntelematta.

Mutta ei mitään hätää. Olen valmistaunut kauden aloitukseen ja olen valmiina kuin koira oven takana odottamassa aamupissalle pääsyä. Silloin, kun  joen kamera näyttää veden virtauksen laskeneen,  niin minä lähden kalastamaan.

Kokemäenjoki on koko kauden haasteellinen kalastaa johtuen joen suurista virtausvaihteluista. Joen voimalaitokset säätelevät virtaamaa sähkön kulutuksen, sekä hinnan mukaan. 

Mutta mitä sitä valittamaan,  niillä mennään miten joki virtaa.

Perhot alkavat olla valmiina rasioissa joita sidoin n. 200 kappaletta eli uusilla putkiperhoilla pääsee kauden aloittamaan. On isoa, painotettua, pientä ja kevyttä putkiperhoa eri tilanteisiin ja hetkiin. Värimaailma on kirkaita värejä eri muodoissaan ja mustia perhoja tein tähän vuoteen eri variaationa enemmin kuin menneinä vuosina. Jotenkin uskon tämän vuoden olevan mustien perhojen vuosi omalla kohdallani.

Mitä sitä tässä enempää jaarittelemaan. Pakkaan repun sängyn viereen valmiiksi ja toivon, että vaimo ei siihen kompastu öisellä wc reissullaan. Muuten ottaisin repun viereeni sänkyyn mutta vaimo ei hyväksy kolmen kimppaa. 

Kireitä kauden aloitukseen 

Reppu pakattu pitkästä aikaa

Haasteellinen lämmin kesä painuu kovaa vauhtia syksyyn. Syyskesä toi rankkasateet ja sen myötä on Kokemäenjoki tulvinut. Eikä sääkartat lupaa helpotusta tulevalla viikolla. Kahden päivä sademäärä lupaa reilua 50 mm vettä taivaalta. Sade valuu suoraan jokeen, koska maa on edelleen märkä edellisistä sateista.

Mutta me ei Tommin kanssa olla vielä heitetty kirvestä kaivoon, vaan maanantai aamuna suunnistetaan heittolaiturille taimen jahtiin. Saas nähdä miten äijien käy? Virtaus on aika hyvä heitolaiturin kohdalla Arantilan yläniskalla ja vettä riittää syvyyden puolesta hyvin. Olosuhteet ovat hyvät mutta onko miehistä taimenen saajaksi? Huomen iltana olemme viisaampia asian suhteen.

Pakko tunnustaa, että kesän tyhjän pyytäminen on meikäläisen paloon hiukan vaikuttanut. Mutta ehkä se on hyväksi. Ei ole enää sellaista väkisin runnomisen makua suussa kalojen suhteen. Mennään rennolla asenteella ja nautitaan päivästä heittolaiturilla.

Lauantai 16.9 menen myös heittolaiturille. Silloin siellä on Lohijoki Oy:n perhokalastuspäivä. Paikalla on perhokalastuksen nimimiehiä joilta odotan saavani hyviä vinkkejä perhon heittoon kaksikätisellä. Kirsikkana kakussa on, että pääsee heittämään veneestä perhoa Arantilan koskien hottipaikoille. Odotan eniten päivästä sitä, että lähden kotiin illalla hiukan parempana perhon heittäjänä.

17.9 sunnuntaina lähden Kymijoelle ensikertaa. Minua on aina kiehtonut Ruhavuolle siellä. Neljän päivän opintomatkan  aattelin sinne tehdä. Saalis odotukset ovat minimaaliset mutta tähtien ollessa kohdalla voi hyvinkin päästä väsyttelemään lohta. Kaikkein tärkeintä on päästä kalastamaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta satoi tai paistoi.

Loppukausi onkin sitten sääjumalan käsissä. Pääsenkö vielä Nakkilan koskille kalastamaan hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti vesi laskisi siedettäviin korkeuksiin ja saisi nauttia lokakuisesta perhokalastuksesta täysin rinnoin.

Mutta huomista odotan kuin kuuta nousevaa. Tommin kanssa on aina kiva kalastaa. Hän ei turhia hötkyille, vaan osaa nauttia perhokalastuksen hienouksista tuli kalaa tai sitten ei. Hymy huulilla on miehellä aamusta iltaan. 

Ei muuta kuin heikun, keikun ja nauttikaa syksyistä kalaretkistänne ja hienosta Suomen luonnosta.