Kaikki on ready

   Kuva: Copilot

Lumet sulaa, joet tulvii ja minä odotan h-hetkeä mieli malttamattomana. Minun h-hetkeni on se, että tulvien hiukan hellittäessä pääsen joelle perhokalastamaan. Kotijokeni Kokemäenjoki on iso joki ja joen virtaukset ovat 500 kuution luokkaa tällä hetkellä. Lisäksi pienet sivujoet laskevat tulvien mukana savea isoon jokeen värjäten sen veden ruskeaksi.

No , mitäpä sitä turhaan hermoilemaan asian tiimoilta. Luonto toimii tahtomansa mukaan ja meidän on elettävä luonnon mukaan tässä asiassa. Joki virtaa niin kuin tahtoo meidän tahtoa kuuntelematta.

Mutta ei mitään hätää. Olen valmistaunut kauden aloitukseen ja olen valmiina kuin koira oven takana odottamassa aamupissalle pääsyä. Silloin, kun  joen kamera näyttää veden virtauksen laskeneen,  niin minä lähden kalastamaan.

Kokemäenjoki on koko kauden haasteellinen kalastaa johtuen joen suurista virtausvaihteluista. Joen voimalaitokset säätelevät virtaamaa sähkön kulutuksen, sekä hinnan mukaan. 

Mutta mitä sitä valittamaan,  niillä mennään miten joki virtaa.

Perhot alkavat olla valmiina rasioissa joita sidoin n. 200 kappaletta eli uusilla putkiperhoilla pääsee kauden aloittamaan. On isoa, painotettua, pientä ja kevyttä putkiperhoa eri tilanteisiin ja hetkiin. Värimaailma on kirkaita värejä eri muodoissaan ja mustia perhoja tein tähän vuoteen eri variaationa enemmin kuin menneinä vuosina. Jotenkin uskon tämän vuoden olevan mustien perhojen vuosi omalla kohdallani.

Mitä sitä tässä enempää jaarittelemaan. Pakkaan repun sängyn viereen valmiiksi ja toivon, että vaimo ei siihen kompastu öisellä wc reissullaan. Muuten ottaisin repun viereeni sänkyyn mutta vaimo ei hyväksy kolmen kimppaa. 

Kireitä kauden aloitukseen 

Viides kausi lähenee

Talvi ja kevät käy kamppailuaan talven tehdessä viime hyökkäyksiään. Talvi tietää häviävänsä mutta silti tahtoo kiusata kevättä, jotta me kaikki miltei odotamme. 

Niin minäkin odotan perhopenkkini äärellä kevättä lämpöineen ja viidennen perhokalastukauden alkua, joka on todella lähellä alkamistaan.  Mutta turha kiire pois aloituksen kohdalta. Kyllä joelle ehtii vähän myöhemminkin joen virtauksien ollessa rauhallisemmat.

Mitä olen oppinut perhokalastuksesta lyhyen urani aikana? Ensin sen, että tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi, vaan jokainen reissu joelle antaa jotain uutta työkalupakkiin. Toisekseksi, hyvää ja halpaa ei ole olemassa. Kannattaa panostaa välineisiin joilla perhokalastaa. Ei kannata ostaa kaikein halvimpia välineitä mutta ei myöskään kaikkein kallimpia välineitä välttämättä. Kanttaa välineet valita sen mukaan mitä kalastaa ja missä kalastaa. Kolmanneksi, tiettyjen perhokalastusvälineiden hinnat ovat nousseet tosi rajusti. Esim. siimojen hinnat ovat nousseet todella paljon. Esim Guidelinen 4 d tippit maksoivat vuonna 2020 keskimäärin 27- 29 euroa ja hinta on n.44 euroa kappale. Mutta kaikki hinnat tässä on noussut koronan ja Ukrainan sodan vuoksi.

Unhoitetaan valittaminen ja keskitytään itse asiaan eli perhokalastukseen. Paketti alkaa olla minulla kasassa tulevaa kautta varten. Muutamat rannarit vielä vaihtaisi keloihin ja tarkistaisi vanhempien kahluuhousujen kunnon, niin kaikki alkaisi olla kunnossa. Tietysti valtion kalastuksenhoitomaksu tarvitsee lunastaa vielä täksi vuodeksi, niin sitten voi lähteä hyvin mielin joelle säiden ja joen virtauksien ollessa kohdillaan. Siellä se sitten joella miltei kaikki lomat ja vapaa- ajat menevätkin Sarellin pojalla vai olenko sittenkin jo pappa iän ylittäeassä 60 vuotta? 

Odottelua ja valmistautumista

Tässä kärvistellään talven keskellä edelleen odotellen perhokalastuskauden alkua. Mutta mieli on virkeä saadessa valmistella välineitä ja perhoja uuden kauden alkuun. Mielii liitää jo joella kuin keväinen lokki, joka nauttii kevään lämmöstä muuttomatkan jälkeen.

Perhoja on tullut sidottua kevätkautta varten ja miettien samalla toimivatko perhoni taimenelle vai vedänkö niillä tyhjää? Se jää nähtäväksi, mutta kova on luotto tekemiini perhoihini. Uskon, että jossain vaiheessa ne toimivat. En niinkään kaipaa taimenia määrällisesti mitään ihmemääriä, mutta toivon niiden harvojen olevan nättejä yksilöitä.

Mikä olisi hankitalistalla vielä niin hyvä actionkamera. Haksahdin ostamaan viime talvena edullisen mallin. Kyllä tällä iällä pitäisi tietää jo, että hyvää ja halpaa ei ole olemassa. No, oppirahat tuli maksettua ja kai sen joku ostaa, kun myy halvalla pois.

Iän karttuessa oppii arvostamaan myös terveyttä. Olen tosi iloinen, että olen saanut käydä kolme kertaa viikossa kuntosalilla kuntoani hoitamassa. Sitä jaksaa paremmin sitten kalastaa pitkiä päiviä joella. Itse aloitin kuntoilun nelikymppisenä uudelleen ja olen tosi iloinen tästä päätöksestäni. Täytin juuri 62 vuotta mutta mieli on edelleen kuin rippikoulupojalla. Ulkoinen olemus on kyllä muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta eipä tuo haittaa, kunhan perhovapa pysyy kädessä ja jalkaa nousee.

Nämä on vähän sellaisia ajantappo bloggauksia talven keskellä mutta kauden alkaessa pyrin enemmin julkaisemaan raportteja ja kuvia reissuistani missä sitten liikun ja kalastan. Toivottavasti saan kertoa muustakin kuin tyhjistä reissuista. Mutta tyhjät reissutkin ovat monesti hienoja hyvässä seurassa. Ei saalis ole aina ole kaikkein tärkein asia. Joka reissulla voi oppia uutta ja nauttia hienosta luonnosta, joka muuttaa muotoaan koko kalastuskauden ajan.

Sormia polttaa

Eilen poikkesin Nakkilassa kalastusseuramme kerhoillassa. Olin etuajassa ja kävin katsomassa kotijokeani kuinka Kokemäenjoki on pärjännyt talven ja pakkasten kourissa. Siellä joki oli vanhalla paikalla tervehtien minua iloisesti. Virtaukset joessa alhaalla, vaikka olisi mennyt perhoa heittämään. No, otin pari kuvaa kesän parhaasta kaveristani joesta ja läksin kävelemään autolle.

Mutta joki antoi minulle sen toivon jota kaipasin kylmän ja lumisen talven keskelle. Kevät tulee aivan varmasti ja ystäväni joki odottaa minua jälleen kesän rientoihin perhovapani kanssa. Sormia polttaa jo nyt mutta parempi on vielä jäähdytellä niitä kylmän vesihanan alla hetken aikaa.

Sitä kun ikää karttuu niin ystäväpiiri pienenee vuosi vuodelta. Talvi menee pitkälti työn ja koti-iltojen merkeissä. Mitä nyt kolme kertaa viikossa käyn kuntosalilla kroppaani hoitamassa, että jaksaa kesän perhokalastaa. Keväällä sitä herään talven horrokseta jokirannassa nähdessäni nuoret kalakaverini. He ovat minua kaikki nuorempia mutta heidän seuransa saa minut eloon. Vitsin vääntöä, juttun kerrontaa ja perhokalastusta. Siitä on meidän kesä tehty.

Perhopenkki on talven ajan minun terapeuttini. Sen ääressä saan iloita, olla hieman allapäin ja perhopenkkini kuuntelee minua arvostelematta minua. Perhopenkkini vie minut läpi kylmän ja pimeän talven uuteen kevääseen.

Sormiani polttaa edelleen. Kokemäenjoki herätti minun kalastusvaistoni liian aikaisin. Taidanpa mennä vesihan ääreen jäähdyttelemään sormiani. Älkää lannistuko. Kevät on päivä päivältä lähempänä valon lisääntyessä ja pimeyden väistyessä johonkin kaukaiseen syksyyn.

Vuosi vaihtuu

Taas on vuosi melkein mennyt. Uusi vuosi odottaa aivan oven takana. Kuluva vuosi on kohta enää muistoissa sielun sopukoissa. Tämävuosi meni omalta kohdalta melko hyvin. Lukuun ottamatta kotijokeni tulvimista loppu kesästä ja syksystä. Tulva pilasi kyllä pahasti syyskalastuskauden. Mutta pieniä on Sarellin pojan murheet maailman mittakaavassa.

Mutta uutta vuotta odotan innolla ja etenkin odotan uuden perhokalastuskauden alkua. Enää 3-4 kuukautta ja Sarellin pojan voi tavata ainoastaan jokirannassa viikonloppuisin. Saas nähdä millainen kevät on tulossa. Toivottavasti aikainen kevät voisi kutsua meitä perhokalastajia jokirantaan talven jälkeen.

Olo on kuin pikku pojalla, joka odottaa karkipäivää kuin kuuta nousevaa. Perhopenkin äärellä ajatukset karkaavat jo joelle. Perho valmistuessa näen sieluni silmin kuinka taimen iskee tekemääni putkiperhoon auringon säteiden kirmatessa pitkin joen pintaa. Aistin jännityksen tuomat väreet kropassani taimen laittaessa kaikin voimin vastaan siiman päässä. Herään todellisuuteen kuullessani vaimoni äänen:" Miten siellä peräkammarissa menee?" Palaan pilvilinnastani takaisin todellisuuteen. On aika lopettaa perhonsidonta tältä illalta ja valmistautua yöpuulle.

Nämä ilta hetket perhonsidonnan parissa auttavat minut jaksamaan läpi talven kylmyyden  ja pimeyden kohti keväisiä auringon säteitä. Haaveet auttavat minut unohtamaan hetkeksi kaiken pahuuden maailmassa, joka sotineen myllää ympärillämme. Perhopenkki on minun alttarini jonka ääressä saan voimaantua jaksaakseni arjen haasteet tulevina päivinä. Perhopenkin ääressä saan kiittää Luojaani elämästäni jonka sain takaisin sen kerran menettäneenä.

Tahdon toivoa tulevasta muutoksen vuotta meille kaikille. Toivon ja rukoilen, että rauha saisi palata niihin maihin jossa soditaan. Toivon sinulle hyvä lukijani, että tuleva vuosi olisi sinulle hyvä kaikin puolin.

Yksinkertainen mies, yksinkertaiset perhot

Sitä kun vanhalla iällä hurahtaa perhokalastukseen niin ei aina ole helppoa. Pelkästään perhonsidonta on ollut yksi vaikeimmista asioista tässä lajissa.

Mieli tekisi tehdä hienoja perhoja mutta ei taito riitä. Niinpä olen päättänyt pysyä hyvin yksinkertaisissa putkiperhoissa. Materiaalina käytän ainoastaan karvoissa kettua ja bucktailia. Ne ovat edullisia ja helppoja sitoa. Häkilässä päämateriaalina on kukko. Sitten on höysteenä perhoini lisäksi erinlaisia kimalteita. Näistä sitten kyhäilen perhoni. Harmi että Prosportfisher hävisi markkinoilta kuin pieru saharaan. Tykkäsin käyttää heidän putkia ja conareita, koska yhteen putkeen sopi eri kokoiset conarit. 

Eli perhoni ovat yksinkertaisia kalastusperhoja joiden sitomiseen en käytä liikaa aikaa perhoa kohti. Näin ei harmita perhon jäädessä pohjaan kiinni. Kauden aikana perhoja jää pohjaan useampi kappale, koska kalastan sellaisissa pakoissa joissa on päästävä lähelle joen pohjaa saadakseen kalaa.

Mutta lyhyen kokemukseni ja taitoni pohjalta perhoni ovat toimineet yllättävän hyvin. Saalista saan muiden saantimääriin nähden keskivertoa enempi. Kokemäenjoki ei ole helpoin kalastuskohde perholla kalastaessa, koska joki on leveä ja virtaukset vaihtelevat voimakkaasti. Mutta se on kotijokeni ja nautin kalastaa siellä.

Tällä linjalla aion jatkaa perhonsidontaani niin kauan kun saan vielä perhokalastaa. Iän ollessa yli kuudenkympin niin koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen perhokalastuskausi. Mutta toivottavasti saan vielä jatkaa tätä hienoa lajia monta kautta.

Ei tässä tämän kummempia tällä kertaa. Toivontan teille jokaiselle rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista uutta 2024 vaikkakin maailma myllää ympärillämme hullunlailla.

Kohti uutta kautta

Kroppa joulukuussa ja mieli on kaukana huhtikuussa. Sidontapöydän ääressä sitä mieli lähtee laukalle kohti tulevaa kevättä ja uutta perhokalastuskautta kohti. Mutta mikä sen mukavampaa kuin haaveilla tulevasta.

En ole mikään huippu perhonsidonnan saralla ja teen perhoni pääosin oman mielikuvani mukaan. Perhoillani ei ole nimeä. Tietysti perhoissani voi näkyä jokin nimiperhon vivahteita mutta en tietoisesti yrittä jäljitellä niitä.

Mutta omilla tekeleillä kalastan saan sitten kalaa tai en saa. Mottoni on: Kun tarpeeksi perhoa heittää niin joskus osuu. Ja onhan se sitten osunutkin, joskus yllättävän hyvinkin.

Minun on turha lähteä neuvoja jakamaan muille, koska pidän itseäni " sunnuntai kalastajana" ja nautin perhokalastuksesta näillä taidoilla jotka olen saanut oppia kokeneenmilta perhokalastuskavereiltani.  Näillä eväillä alan rakentamaan uutta perhokalastuskauttani.

Mitään isompia hankintoja minun ei tarvitse tehdä sillä paketti jota olen rakentanut alkaa olla kasassa. Vavat kuusi kappaletta kaksikätisiä ovat kaikki Loopin vapoja. Kelat viisi kappaletta jotka koostuvat Loopista, Visionista ja Greysistä riittävät myös minun tarpeisiini. Siimoja on vähän liikaakin laukussani mutta kaikki ovat toimivia vapoihini.

Eli talvi menee haavaillen perhosidonta pöydän ääressä ja kuntoilen jotta vanha mies jaksaa kesän nuorempien kalakavereiden kanssa kalastaa joella. 

Tietysti näin Suomen itsenäisyyspäivänä syvä kiitollisuus sotiemme veteraaneja kohtaan kumpuaa sydänmestä. He antoivat nuoruutensa Suomen itsenäisyyden puolesta sotarinramilla. Nykyiset sukupolvet eivät ymmärrä täysin sitä arvoa. Olemme saaneet tottua liian helppoon elämään vuosikymmeniä kestäneen rauhanvuosien aikana. Toivottavasti tämä rauha saisi jatkua vaikka maailma myllertää sotineen ympäri maailmaa. 

Pään tyhjennyskausi

Kokemäenjoki tulvii edelleen runsaiden sateiden johdosta ja talvi tuli aikaisin Suomeen. Laitoin perhovälineet talvisäilöön odottamaan kevättä. Nyt minulla on menossa pään tyhjennyskausi.

Eli en juuri tee mitään perhokalastuksen suhteen. Nollaan pääni menneen kauden suhteen ja hyvät muistot kesästä taltioin mieleni sopukoihin. Jotenkin vaikea mennyt kausi pyörii mielessäni silloin tällöin. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten välttää samat virheet uudelleen. Tietysti säänjumalalle en voi mitään. Se otetaan vastaan mitä annetaan ilman turhia kiukutteluja. Jo vanhassa virressäkin lauletaan: Hän ilmat ja säät säätää. Minkään ei ole muuttunut tosta hetkestä.

Perhon perhoa en ole sitonut syyskuun jälkeen. Kaikki sidontatarvikkeet ovat odottamassa uusia ideoitani. Mielikuvissani pyörähtelee kyllä kuvat tulevista uusista perhoistani mutta antaa vielä mielikuvani vahvistua rauhassa. Kyllä noita perhoja on entuudestaan jo rasiat täynnä ja osalla ei ole vielä kalastettu kertaakaan.

Toisaalta on kiva tehdä jotain muuta pitkän kauden jälkeen,  joka jäi nyt kuuden kuukauden mittaiseksi johtuen kotijoen tulvista. Nukun enemmin, harrastan liikuntaa ja vietän koti-iltoja vaimoni kanssa, joka kalastuskautena on miltei yksin koko kesän. Ukko käy ainoastaan nukkumassa kotona viikonloppuisin. Täytyy antaa vaimolle iso kiitos, että saan harrastaa perhokalastusta intohimoisesti kesäisin.

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti ja kevät saapuu aikanaan niin kuin muinakin vuosina. Alkaako kausi aikaisin vai myöhään se jää nähtäväksi. Kolmen viikon haarukka on miltei aika tarkka arvio kauden alkuun maaliskuun puolivälistä eteenpäin. Riippuen jäiden lähdöstä ja kevät tulvista. Mutta hyvää kannattaa odottaa sano poika treffeillä kun tyttö oli kolme tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Hyvää uuden kauden odotusta jokaiselle perhokalastuksen harrastajalle.

Perhokalastuksen aloittaminen

Muistelin juuri sitä, kun ostin ensimmäisen kaksikätisen perhovavan vuonna 2019 heinä- elokuun vaihteessa. Se oli Airflow:n valmissetti luokassa 14/9. Kotia päästyäni purin setin innoissani myyntipakkaukseta ja olin ulkona kuin lumiukko. Miten opin heittämään ja miten opin lajin hienoudet olivat ensinmäiset ajatukseni perhokalastuksesta.

Mutta into oli kova, setti kasaan, muutama video youtubesta heittämisestä ja kotirantaan testaamaan settiä. No, lentihän se siima jokusen metrin ja sain ensi tuntuman lajiin. 

Sitten aattelin, että mitä sitä yksin hakkaa päätä seinään perhokalastuksen hienouksissa ja lähdin seuraavaksi Nakkilan koskille settini kanssa. Siellä pojat ottivat hienosti porukkaan vanhan äijän ja antoivat perusopetusta heittämisessä ja tietoa siimoista sun muista hienouksista. Alkuun olin päästäni pyörällä siitä tietomäärästä jonka sain ensinmäisen kuukauden aikana kokeneenmilta perhokalastajilta.

Heittoa, heittoa ja siimojen uusimisen kautta aloin pian päästä hiukan jyvälle kaksikätisellä heittämisestä ja kalastamisesta. Opin myös, että jokaista neuvojaa kannatti kuunnella, testata neuvoja käytännössä ja ottaa neuvot käyttöön jotka tuntuivat toimivilta itselläni. Jokainen neuvoja oli tietyllä tavalla oikeassa mutta pian huomasin, että jokaisella oli omia mieltymyksiä perusasioiden lisäksi.

Kausi kaudelta olen saanut oppia lisää tästä hienosta lajista ja neljän täyden kauden jälkeen voin sanoa oppineeni perusasiat. Heitto kulkee sen verran, että saalistakin tulee silloin tällöin ja välineitä on riittävästi peruskalastukseen.

Perhokalastusta voi harrastaa ihan perusvälineilläkin, jotka eivät ole kovin kalliita. Nälkä kasvaa syödessä ja perhokalastus välineet ovat lisääntyneet vuosien saatossa minunkin varastossani. Mutta hinta ei takaa laatua 100 prosenttisesti. Kahluuvarusteiden kohdalla olen saanut kokea suurimmat pettymykset. Kahluuvarusteissa näkee tuotteiden virheet nopeimmin tuotteen vuotaessa vettä läpi sisäpuolelle kastellen kalastajan.

Vavoista voin sanoa sen verran, että ei ole yhtä oikeaa merkkiä. Maku ja tottumus kysymys minkä merkkisellä kukin kalastaa. Pääasia, että setti on sopiva kalastajalle. Valtamerkkejä ei ole montaa loppujen lopuksi ja käyttäjiä on jokaisella merkillä. Toimivan hyvän vavan voi saada 300- 400 eurolla ja tämän jälkeen vavoilla hinta voi olla miltei mitä vain. Porukka jossa kalastan niin kalleimmat vavat ovat n. 1000 euron hinta luokkaa kappale ja nämä ovat jo huippuvapoja joilla on ilo kalastaa pitkiä päiviä.

Perhokelat lohiluokassa 9- 12 maksavat alimmillaan 70- 80 euroa kappale. Huippukelat vesitiivillä jarrujärjestelmällä ja hyvällä jarrulla maksavat 300 eurosta ylöspäin. Itse olen saanut ennätysloheni  60 euron 8-9 luokan kelalla, että halvallakin kelalla voi saada ison kalan ylös.

Paremmat perhokalastusvälineet eivät takaa saalista mutta niillä on mukavampi kalastaa pitkiä päiviä joella. Tietysti hintavammat kelat ja vavat ovat toimintavarmempia pitkässä juoksussa ja näin antavat hintansa takaisin käyttövuosien myötä.

Käytettyjä perhokalastusvälineitä löytyy hyvin myös netistä. Paras paikka ostaa on käytettyjä välineitä on www.perhokalastus.net. Siellä on yleensä rehellisiä myyjiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ainut miinus perhokalastusvälineitä käytettynä ostaessa on hinta. Monesti tuotteet ovat ylihinnoiteltuja käyttävuosiin nähden. 

Ajatukset ensi keväässä

Katselen keittiöni ikkunasta ohi virtaavaa Kokemäenjokea ja huokaan syvään. Voimalaitoksen tulvaluukut sylkevät vettä lisää tulvivaan jokeen. Tämä kausi ei mennyt ihan suunnitemien mukaan säiden osalta mutta pieni perhokalastaja ei voi mitään säiden jumalalle. Se otetaan vastaan mitä annetaan.

Mutta ajatukseni alkavat siirtyä pikku hiljaa uuteen kauteen ja kevääseen. Talviloma on jo varauksessa viikolle 17 ja toivon säiden jumalan suosivan minua silloin. Tuttu joki toivottavasti on silloin odottamassa minua avosylin.

Uusia perhoja pyörittelen mielessäni ja sidontapenkki odottaa minua pöytäni ääressä. Tuttu turvallinen kaverini sidontapenkki jakaa haaveeni ja tuskani pimeinä talvi-iltoina peräkammarissa lukuvalon seuratessa yhteisiä touhujamme. Ne kaikki haaveeni saa minut jaksamaan pimeän talven yli uuteen kevääseen.

Neljä hienoa kesää olen saanut harrastaa perhokalastusta. Onnistumiset ja pettymykset ovat joella on ehkä kasvattanut enemmin ihmisenä kuin perhokalastajana. Pitkäjänteisyys ja rauha sisälläni ovat saaneet minussa uuden muodon. En enää hitsaa asioista niin äkkiä kuin ennen ja tunnen lepoa rauhaa sisälläni.

Kaksikätisellä vavalla kalastan ja en aio opetella yksikätisen perhovavan metkuja enää kuusikymppisenä. Tahdon oppia lisää perhokalastuksesta kahden käden vavan kanssa. Hienoa, että en voi koskaan tulla valmiiksi perhokalastuksen saralla. Ehkä silloin tiedän perhokalastuksesta jotain, kun minut lasketaan maan poveen perhovapani kanssa. Toivottavasti tähän menee vielä paljon aikaa.

Kirjoittelen näin yleisesti blogissani perhokalastuksesta ja kokemuksistani, koska minun on turha alkaa neuvomaan muita tässä lajissa. Nautin perhokalastuksesta todella paljon. Olen ikäni kalastanut mutta perhokalastus vei koko sydänmeni. 

Kuusi pitkää kuukautta pitää kärvistellä uuden kauden alkuun. Sen ajan käytän perhojen sitomiseen ja kuntosalilla käymiseen. Pakko hoitaa kuntoa tällä iällä, että jaksaa kalastaa kymmenen tuntisia päiviä jälleen ensi kautena. Tietysti vietän aikaani vaimoni kanssa myös, että hän keväällä miltei pakottaa minut lähtemään perhokalastamaan.

Haaveita, odottamista ja tuskaa on tiedossa tulevina pimeinä talvikuukausina. Mutta nautitaan siitä mitä meillä on muuta elämässä. Ei perhokalastus ole elämän tärkein asia mutta sen on todella hieno harrastus.

Lomat loppuu

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti. Lomalla aika kuluu kuin siivillä. Tuli tehtyä kaikenlaista mutta perhokalastus sai eniten tunteja. Viimeiset kaksi viikkoa pyhitin perhokalastukselle. Ensinmäisellä lomaviikolla ei ollut asiaa joelle Kokemäenjoen tulviessa.

Ne kaksiviikkoa, jotka sain kalastaa olivat myös haasteellisia veden korkeuden vuoksi. Ei ollut mitään asiaa ottipaikoille kalastamaan ja saalis oli sen mukainen. Kirjolohta, toutainta ja ahventa tuli saaliiksi reissuiltani. Paras päivä oli seitsemän toutainta, joista kuusi kappaletta sain alta 40 minuutin. Isoin oli 63 senttinen ja loput 50 sentin molemmin puolin. Kirjolohia sain kymmenkunta ja ahvenia ehkä saman verran kahden viikon aikana.

Oranssimusta perho kalasti parhaiten vaikka muunkin väriset perhot saivat uitto aikaa runsaasti. Ehkä jokin muun värinen perho olisi voinut toimia paremmin mutta itselläni on luotto oranssimusta sävyitteisiin perhoihin Nakkilan koskilla.

Ei ollut ruuhkaa joella. Varmaan siksi, että vesi oli korkealla ja lomakausi on ohi suurimmalta osalta kalastajista. Veden korkeus pilasi toisaalta myös lomani joella mutta toisaalta oli kiva kalastaa sellaisia paikkoja joissa harvemmin kalastaa. Sain nauttia hyvistä ilmoista kauniista lämpimästä syyssäästä.

Tänä  aamuna oli odotukset mielessä korkealla Nakkilaan lähtiessä mutta odotukset karsi alas muutaman tunnin jälkeen. Vesi oli jo korkealla saapuessani joelle mutta sitten se ryöpsähti aivan valloilleen. Kaverini laittoi videopätkän tulvaluukkujen kuohuista voimalaitokselta ja virtaus, sekä veden nousu oli sen mukainen. Niinpä päätin laittaa kimpsut ja kampsut kasaan kotiin lähtöä varten.

Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Saaha nähdä pääseekö tänä syksynä ollenkaan ottollisissa olosuhteissa kalastamaan vai oliko kausi tässä?

Välipäivä

Vähän on jo päässyt perhokalastuksen makuun lomalla. Vaikka vesi on vieläkin korkealla Kokemäenjoessa, niin en ole malttanut olla pois sieltä. Parhaille paikoille ei ole ollut asiaa mutta paikkoja löytyy missä voi kalastaa. Saalit on mennyt kyllä toutaimen ja kirjolohen puolelle.

Tänään keli on sen verran sateinen, että päätin pitää välipäivän joelta. Pyykin pesua, varusteiden huoltoa ja muutaman perhonkin voisi sitoa ajan kuluksi. On taas sitten mukava huomenna lähteä joelle, kun kaikki välineet ovat kunnossa.

Kaksi päivää kalastin Kistua putkeen Nakkilassa. Kistu on hitaasti virtaava niva heti voimalaitoksen jälkeen. Harmi, että se ei ole yhtä kalaisa kuin ennen. Nevan lohi jäi mielellään pyörimään Kistulle taka vuosina mutta Torniolainen lohikanta painelee suoraan ylös. Kahden päivän saaliina oli kahdeksan kirjolohta ja neljä toutainta. Kistu kyllä muuten sopisi hyvin perhokalastukseen korkealla vedellä.

Huomisen ja ylihuomisen ajattelin kalastaa Tynin laavulla. Toisaalta on kiva käydä kalastamassa muitakin kohteita Nakkilan koskilla kuin voimalaitosta. Oppiessa uusia kohteita kalastamaan voi myös saada kalaakin sieltä. Tyni on myös hieno paikka, jossa on kapea koski osuus joka päättyy mietovirtaseen loppuliukuun. Heittopaikkoja ei ole montaa veden olessa korkealla mutta loppuliuku voi antaa yllätyksen saaliin suhteen. Olen viisaampi parin päivän päästä asian suhteen.

Summa sun maarun,niin loppukausi näyttää haasteelliselta saaliin suhteen. Mutta ei saalis ole kaikki kaikessa perhokalastuksessa. Joella olon voi esimerkiksi käyttää heittotaidon kehittämiseen ja nauttia syksyisestä luonnosta.

Luonnon armoilla

Loman alkuun pari päivää ja odotukset olivat korkealla perhokalastuksen suhteen. Mutta rankkasateet huutoivat Sarellin pojan haaveet kertaheitolla sen suhteen. Kokemäen joessa vesi tulvakorkeudessa sateiden jälkeen ja lisää vettä luvassa taivaalta.

Mutta minkäs voit luonnon kulkiessa omia latujaan. Sitoa perhoja lisää ja toivoa, että syksyllä saisi heittää perhoa hyvissä olosuhteissa. Toivoa aina voi mutta toteutuuko toiveet on eri juttu. Seitsemän kuukautta ja ollaan uuden perhokauden kynnyksellä. Ehkä tuleva kesä paikkaa tämän kauden pettymykset.

Mahdollisuuksia on vielä tälläkin kaudella tähtien osuessa kohdalleen. Yksi hyvä tärppi voi muuttaa kaiken. Periksi en anna vaan aion kalastaa kaikki ne hetket, kun on mahdollista kalastaa joen virtauksien sen salliessa . Kalastetaan sitten vaikka marraskuussa.

Hulluin kalastusmuoto on perhokalastus, jota olen eläissäni harrastanut. Mutta hullulla on hullun huvit ja siksi perhokalastus sopii minulle hyvin. Toivottavasti tämä hulluus saa vielä jatkua pitkään. 57- vuotiaana tämä hulluus iski minuun. Hulluna on hyvä olla ja tunnustaudun julkisesti perhohulluksi.

Uuteen nousuun

Vuodet ei ole veljiä keskenään. Haasteellinen perhokausi on kääntynyt jo loppua kohti ja tähtihetket on ollut minulla vähissä. Viisi taimenta plakkarissa ja yhtä lohta sain uittaa hetken. Siinä minun kautteni tähän mennessä. Mutta hienoja hetkiä olen saanut viettää perhovapani kanssa kesäisissä öissä ja aamuissa.

Kotijokeni vesi on ollut liian lämmintä pitkään. Juhannusviikolla veden lämpö hyppäsi 20 asteen tienoille ja siellä se miltein on pysynyt. Taimen ja lohi on ollut sen myötä hyvin passiivisia joella. 

Mutta viikko töitä ja sitten alkaa kolmen viikon loma, jonka käytän pääsääntöisesti perhokalastaen Nakkilan koskilla. Mielessä on käynyt myös Kymijoki. En ole koskaan kalastanut Ruhavuolteella ja siksi tekisi mieli käydä viettämässä muutama päivä siellä.

Mitä olen oppinut neljän perhokalastus kautteni aikana on nöyryys. Kaloja ei oteta, ne saadaan. Vuodet ovat erinlaisia. Säätilat vaihtelevat, virtaukset joessa muuttuvat ja veden lämpö on ollut myös vaihteleva kesien kesken. Nämä kaikki vaikuttavat kalojen liikkumiseen ja aktiivisuuteen. 

Kautta vielä jäljellä ja toivo elää perhomiehen sielussa. En odota mitään hirmusaaliita mutta jos pari nättiä taimenta edes saisi. Päivä joella lomalla on laatuaikaa itselleni sain siten kalaa tai en. Luonto, hiljaisuus ja hyvät kaverit jokirannassa vetää minut sinne uudelleen ja uudelleen.

Välikuolema

Osa lomasta meni pilalle liian lämpimien vesien vuoksi. Taimen hävisi joesta täysin tai köllöttelee joen pohjassa jossain viileiden lähteiden ääressä. Juhannusviikko vielä yritettiin kalastaa mutta laihoin tuloksin.

Nyt vähän on veden lämpö laskenut viileän ilman ja sateiden vuoksi. Mutta jotenkin on palo joelle kadoksissa. Ehkä tämän on jonkinlainen välikuolema keskellä kesää, että jaksaa syksyllä perhokalastaa koko loman. Mene ja tiedä, vai mitä tämä on?  

Mutta unelma elää jossain syvällä sisälläni. Työmatka aamulla menee kuin siivillä ajallessa 65 kilometriä töihin ja samalla haaveillessa niistä hienoista hetkistä joella. En ehkä olekkaan toivoton perhokalastaja.  Uskon, että ensinmäisen kunnon tärpin jälkeeen palo sisälläni leimahtaa jälleen liekkiin.

Sitä liekkiä odotellessa taidan sitoa muutaman kuparituubin tummissa väreissä haaveilen samalla niistä hienoista hetkistä joella. Joki, joka on osa identiteettiäni niin kauan kuin jalkaa nousee ja pää pelaa. Jos saisin vielä kymmenvuotta perhokalastaa, niin sitten voisin viimeisellä reisullani Nakkilassa käydä ostamassa aidon nakkilalaisen keinutuolin, jossa olisi kiva muistella vuosia joella.

Toivotaan, että vedet jäähtyy ja pää pysyy kasassa sitä odotellessa.

Kuivakausi

Neidenin reissulta ei ollut muuta kotiin tuomista kuin kuvassa näkyvä toppatakki, jonka löysin Kirkkoniemestä tarjouksesta. Reisulle lähtiessä tiesin lohen olevan piukassa joella ja tavoitteena oli saada edes yksi lohi.

No, sitä ei sitten tullut. En edes nykyä saanut perhooni vaikka kalastustunteja kertyi rutkasti. Samanlaiset perhot kuin muillakin meidän porukassa ja uittotyylikin oli suht sama. Mutta ei vain toiminut ja osunut minun kohdalleni jäämeren kirkas lohi. 

Mutta porukka oli mahtava ja saimme nauraa päivittäin mitä hulluimmille jutuille. Mukava kalastaa porukassa jossa huuli lentää ja meno on letkeää joella ja majapaikasssa. 

Kotiin palatessa Kokemäenjoen veden lämpötila oli noussut yli 20 asteen ja kalat joessa pistivät suut kiinni. Eli kuivakausi jatkuu kohdallani useamman viikon. Ei auta kuin odottaa vesien viilenemistä ja toivoa loppukauden tuoden lohtua onnistumisilla kotijoellani. 

Mikään ei ole itsestään selvää perhokalastuksessa. Uuden oppimista ja kokeilua saa tehdä miltei joka reissu jossain muodossa. Siksi perhokalastus onkin hienoa.

Neiden odottaa

Miika, Esa, Pancho, minä ja uutena porukassa Tommi odottaa Neidenin reissun starttia kuin kuuta nousevaa. Koko pitkä talvi ja kevät haaveet ovat olleet kauniin Neidenjoen luona Norjassa. Hyvä porukka, kaunis Norjan luonto ja ehkä muutama nätti lohi porukan saamana on sen arvoinen mitä jaksaa odottaa.

Tällä reisulla yövymme mökissä Fjelltuassa. Aikaisemmilla reisuilla olemma olleet vuokralla eräässä omakotitalossa, joka on nyt vuokrattu pitemmällä sopimuksella toisaalle. Meidän kannalta harmi mutta talon omistajan kannalta hyvä, että saa vuokratuloa tasaisesti ympäri vuoden.

Esa on porukan kokenein Neidenin kävijä 20 vuoden kokemuksella. Häntä me noviisit seuraamme joella ja kuuntelemme vinkkejä kalastukseen korvat höröllä. Eihän Neidenkään ole enää se joki mitä se oli takavuosina. Lohikannat ovat pienentyneet ja kyttyrälohi nousee jokeen joka toinen vuosi valtavina parvina. Nyt on taas se vuosi jolloin kyttyrälohi nousee Neideniin kudulle. Mutta haave on isosta nousulohesta kaikesta huolimatta.

Mutta joki itsessään on kokemisen arvoinen valoisine öineen. Hienoa on olla nuotiolla kahvia keitellen ja vesi pannussa on aitoa puhdasta vettä suoraan joesta. Etelä- Suomalaiselle tämäkin on ihme. Ei tulisi mieleen Kokemänjoesta vettä ottaa kahvivedeksi, vaikka turkulaiset sitä juovatkin suodatuksen ja puhdistuksen jälkeen.

Itse olen valmistaunut pikku hiljaa Neidenin reissuun sitomalla koukkuperhoja joita emme juuri käytä Nakkilan koskilla. Eli uusia asioita on pitänyt opetella perhonsidonnan saralla. Saas nähdä olenko onnistunut perhoissani. Eli olenko saamamies vai saamaton mies reissun loputtua. Koukkuperhot olen tehnyt samalla tavalla kuin putkiperhoni. En juuri katso mallia mistään. Teen perhot injutuutiolla luottaen siihen värimaailmaan jonka saan eteeni sidontapenkin ääressä. Etelä- Suomessa se on toiminut kohdallani. Tiedä sitten onko pohjoisen taika voimakkaampi minua ja ajatusmaailmaani.

Mutta innolla lähdemme Tommin kanssa Länsi- Suomesta kohden Neideniä yöpyen Rovaniemellä Santa Clausissa. Näin olemme perille saavuttua virkeitä ja valmiit aloittamaan perhokalastuksen innolla. Esa, Miika ja Pancho tulevat Itä-Suomesta omalla porukalla Neideniin.

Katsotaan sitten ehtiikö mitään väliaikarapsaa antaa pelipaikalta vai jääkö rapsat etelään kirjoitettavaksi. Yhden reissun teen vielä Nakkilan koskille ennen Neideniä. Katsotaan onko mitään kirjoittamisen arvoista siitä reissusta. Tietysti, kun saa olla perhokalastamassa niin ainahan siitä on kerrottavaa vaikka ei saisi saalista.

Pohjoiseen menijöille toivotan kireitä ja olkaa varovaisia, että tulette ehjänä kotiin. Se on moro sitten.

Pikapistolla joella

Pikkasen loton tekoa on perhokalastus kotijoella tällä hetkellä vielä. Vesien virtaukset vaihtelee melko paljon. Eilen illalla arvoin kalastuspaikkaa Nakkilan koskien ja Lapväärtinjoen kohdalla ja arpa osui Nakkilaan. Vehkeet kuntoon ja kello soittamaan kolmeksi aamulla. Yllätys, yllätys heräsin kello 2.45. Kumma juttu, että kalalle herää monesti ilman kellon soittoa mutta töihin ei juuri koskaan.

Kahvin keitto, eväiden teko, hampaiden pesu, vaatteet päälle ja Kia keula kohti Nakkilaan. Saavuin perille klo 5 ja suoraan joelle heittämään. Ilma lämpö +3 astetta ja suht kova tuuli vielä kylkiäiseksi. Vesi oli pudonnut yön aikana alas, vähän liiankin allas. Mutta kalaan tulin, niin silloin kalastetaan.

Aloitin heittämisen kosken yläosasta. Heittelin ja tutkin kosken niskaa, koska kohde on vielä vähän outo minulle. Mutta onneksi pojat ovat antaneet hyvät vinkit noviisille miten kohde kannattaa kalastaa. Taisi olla seitmäs heitto kalan ampuaessa perhoon. Voimakkaita potkuja siiman päässä, aloin vetämään siimaa sisään ja muutaman kelauksen jälkeen kala irtosi. Päätin siirtyä koskessa alemmaksi rauhoittaakseni kosken niskan.

Alempana tuuli kävi joen suuntaisesti alhaalta päin ja veden heikon virtauksen vuoksi kohde ei sytyttänyt minua ollenkaan. Kymmenkunta vaikeaa heittoa heitin tuulessa ja päätin siirtyä takaisin kosken yläosaan.

Heitin ainoastaan kahta perhoa, oranssia ja keltaista. Jotenkin usko ja luotto oli oranssin puolella joten sillä päätin jatkaa heittämistä. Heikko virtaus joessa teki perhon uittamisen vähän haasteelliseksi mutta jotenkin sain uitettua perhoa mieleni mukaisesti. Tuuli puhalsi selkääni ja hiukan vilu yritti tulla takini sisään. Olin laittanut liian vähän päälle keliin nähden. Heittoa heiton perään ja joki oli hiljaa tuulen temmeltäessä joen pinnalla. Kylmin käsin heitin jälleen ja perhon uidessa miedossa virrassa tunsin hyvän nykäisyn, kala ja kiinni jälleen. Ensipotkuista tunsin heti nykijän olevan voimissaan. Aloin kelaamaan siimaa sisään samalla pitäen tuntumaa kalaan. Mutta siiman päässä olija teki perinteiset ja lähti syöksymään minua kohti. Käsin kelan nupilla pyöri kuin onnenpyörä kelatessani vimmatusti siimaa sisään. Sain jälleen tuntuman takaisin kalaan ja arvasin kalan olevan taimen temppujen perusteella. Kala näköetäisyydellä ja taimenhan siellä näytti kirkasta kylkeään. Varovasti uitin taimenen rantaveteen ja totesin kalan olevan ihan nätin kokoinen. Mittaus, punnitus ja kuva taimenesta. 65 cm, 3.100g paino ja evätön istukas. Päätin ottaa taimenen ruokakalaksi. Yhden tai kaksi kalaa korkeintaan otan mahdollisuuksien mukaan kaudessa ruokakalaksi muut vapautan takaisin jokeen.

Jatkoin heittämistä vesisateen saapuessa kaverikseni. Kirjolohi alkoi syömään perhoani ja kolmannen kalan vapautuksen jälkeen päätin lähteä kotiin. En viitsinyt kiusata itseäni kylmyydessä enempää. Tyytyväisenä aamun kolmituntiseen kalastussessioon laitoin perhovapani kasaan ja otin taimenen kaveriksi kotimatkalle.

Nyt pari perhon tekoa viikonloppua varten. Huomenna työpäivä mutta lauantaiksi aurinko kysyi minua kaverikseen jälleen joelle. Mitäpä vanha ukko muuta tekisi kuin perhokalastaisi😊

Suut supussa

Kahtena päivänä viikonloppuna tuli tehtyä reissu Nakkilan koskille. Ensin lauantaina aamureissu Tonin kanssa Arantilan koskille klo 5 aloitettiin kalastus ja oltiin sovittu, että puolilta päiviltä lähdetään kotiin minun Turun reissuni vuoksi. 

Vesi oli suht korkealla jo mennessä ja päätimme kalastaa Arantilan ykköstä ja kakkosta niin kauan kuin vesitilanne antaa myöten. Toni meni kakkosniskalle ja minä jäin ykköstä heittämään. Oli kiva,  kun Toni oli neuvomassa Arantilan koskien niksejä sillä en ole paljoa kalastanut Arantilaa perholla. 

Tonin neuvoilla aloitin heittämään ykkösen niskaa toivon pilke silmissä kevät taimenesta. Ykkösen niska on aika haastava kalastettavaksi mutta hetken heittelyn jälkee pääsin jyvälle miten heittää ja uittaa perhoa niskalla. Veden väri ei ollut mikään kaunis perhon uidessa ruskeassa savivedessä. Aikamme heiteltyämme vaihdoimme paikkoja. Minä siirryin kakkosniskalle ja Toni tuli heittämään ykkösniskaa.

Jälleen Tonin ohjeiden mukaan kahlasin kakkosen niskalla melko syvälle, että kahluuhousut huusivat jo hälytysrajalla. Heittoja heittojen perään ja tyhjä perho palasi aina luokseni. Aikamme kalastettua vesi nousi sen verran, että päätimme keskittyä ykkösniskan pommitamiseen veden noustessa edelleen.

Kello kävi, vesi nousi ja ilma lämpeni lämpenemistään. Kalastimme ykkösellä sovittuun aikaan saakka ja läksimme onnellisina kotiin ilman saalista kotiin.

Sunnuntaina ei ollut intoa lähteä liikkeelle aamusta veden ollessa korkealla ja lähdin vasta vähän ennen puolta päivää kohti Nakkilaan valiten kohteeksi Kistun. Kistu virtaa korkealla vedelläkin rauhallisesti ja siellä saa kahlata perhokalastaessa. Lähdin liikkeelle siiman testaus mielessä. Testavana oli NextCastin Zone interhoover 525gr. 

Vesi oli edelleen kahvimaitoa ja virtaus oli nostanut veden lenkkikiven lenkkiin saakka. Eli veden korkeus oli hyvä kohteen valinnan suhteen. Heittoa heiton perään samalla tunnustellen heittosiiman ominaisuuksia. Mustavioletti perho ui hienosti miedossa virrassa auringon paahtaessa niskaani. Nivan loppuliuku ottaa perhon syleilyynsä ja yht'äkkiä vapa niiaa melko rajusti. Mitään ei ensi tapahdu aivan kuin perho olisi pohjassa mutta sitten alkaa liike siiman päässä. Kalaa potkaisee voimakkaasti ja lähtee syöksyyn kelan rullan pyöriessä syöttäessä siimaa ulos kalan tahdon mukaan. Parinkymmen metrin pyrähdys riittää siiman päässä olevalle kulkijalle. Potkut edelleen voimakkaita ja kelaan siimaa sisään. Voisiko se olla taimen? Kelaan ja kala siiman päässä taistelee edelleen voimakkaasti vastaan. Vihdoin saan kalan näköetäisyydelle ja toutain vilkuttaa pyrstöllään minulle samalla ilmoittaen, että minä olen voitolla taistelussa. Saan toutaimen rantaan mitta näyttää 70 cm, nopea kuvaus ja toutain vapauteen Kokkelin ruskeaan virtaan. Heittelin yhteensä neljä tuntia Kistulla ja totesin NextCastin siiman kelpo heitettäväksi.

Taimet olivat suu supussa viikonloppuna Nakkilassa tai olivat lähteneet Porin edustalle merelle kirkkaan veden  perään. Tälläinen viikonloppu oli minulla kalastusrintamalla. Ensiviikon loppuna uudelleen joelle ja onhan Helatorstai myös ylimääräinen kalastuspäivä tällä viikolla😊