Neidenin reissulta ei ollut muuta kotiin tuomista kuin kuvassa näkyvä toppatakki, jonka löysin Kirkkoniemestä tarjouksesta. Reisulle lähtiessä tiesin lohen olevan piukassa joella ja tavoitteena oli saada edes yksi lohi.
No, sitä ei sitten tullut. En edes nykyä saanut perhooni vaikka kalastustunteja kertyi rutkasti. Samanlaiset perhot kuin muillakin meidän porukassa ja uittotyylikin oli suht sama. Mutta ei vain toiminut ja osunut minun kohdalleni jäämeren kirkas lohi.
Mutta porukka oli mahtava ja saimme nauraa päivittäin mitä hulluimmille jutuille. Mukava kalastaa porukassa jossa huuli lentää ja meno on letkeää joella ja majapaikasssa.
Kotiin palatessa Kokemäenjoen veden lämpötila oli noussut yli 20 asteen ja kalat joessa pistivät suut kiinni. Eli kuivakausi jatkuu kohdallani useamman viikon. Ei auta kuin odottaa vesien viilenemistä ja toivoa loppukauden tuoden lohtua onnistumisilla kotijoellani.
Mikään ei ole itsestään selvää perhokalastuksessa. Uuden oppimista ja kokeilua saa tehdä miltei joka reissu jossain muodossa. Siksi perhokalastus onkin hienoa.
