Reppu pakattu pitkästä aikaa

Haasteellinen lämmin kesä painuu kovaa vauhtia syksyyn. Syyskesä toi rankkasateet ja sen myötä on Kokemäenjoki tulvinut. Eikä sääkartat lupaa helpotusta tulevalla viikolla. Kahden päivä sademäärä lupaa reilua 50 mm vettä taivaalta. Sade valuu suoraan jokeen, koska maa on edelleen märkä edellisistä sateista.

Mutta me ei Tommin kanssa olla vielä heitetty kirvestä kaivoon, vaan maanantai aamuna suunnistetaan heittolaiturille taimen jahtiin. Saas nähdä miten äijien käy? Virtaus on aika hyvä heitolaiturin kohdalla Arantilan yläniskalla ja vettä riittää syvyyden puolesta hyvin. Olosuhteet ovat hyvät mutta onko miehistä taimenen saajaksi? Huomen iltana olemme viisaampia asian suhteen.

Pakko tunnustaa, että kesän tyhjän pyytäminen on meikäläisen paloon hiukan vaikuttanut. Mutta ehkä se on hyväksi. Ei ole enää sellaista väkisin runnomisen makua suussa kalojen suhteen. Mennään rennolla asenteella ja nautitaan päivästä heittolaiturilla.

Lauantai 16.9 menen myös heittolaiturille. Silloin siellä on Lohijoki Oy:n perhokalastuspäivä. Paikalla on perhokalastuksen nimimiehiä joilta odotan saavani hyviä vinkkejä perhon heittoon kaksikätisellä. Kirsikkana kakussa on, että pääsee heittämään veneestä perhoa Arantilan koskien hottipaikoille. Odotan eniten päivästä sitä, että lähden kotiin illalla hiukan parempana perhon heittäjänä.

17.9 sunnuntaina lähden Kymijoelle ensikertaa. Minua on aina kiehtonut Ruhavuolle siellä. Neljän päivän opintomatkan  aattelin sinne tehdä. Saalis odotukset ovat minimaaliset mutta tähtien ollessa kohdalla voi hyvinkin päästä väsyttelemään lohta. Kaikkein tärkeintä on päästä kalastamaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta satoi tai paistoi.

Loppukausi onkin sitten sääjumalan käsissä. Pääsenkö vielä Nakkilan koskille kalastamaan hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti vesi laskisi siedettäviin korkeuksiin ja saisi nauttia lokakuisesta perhokalastuksesta täysin rinnoin.

Mutta huomista odotan kuin kuuta nousevaa. Tommin kanssa on aina kiva kalastaa. Hän ei turhia hötkyille, vaan osaa nauttia perhokalastuksen hienouksista tuli kalaa tai sitten ei. Hymy huulilla on miehellä aamusta iltaan. 

Ei muuta kuin heikun, keikun ja nauttikaa syksyistä kalaretkistänne ja hienosta Suomen luonnosta.

Uuteen nousuun

Vuodet ei ole veljiä keskenään. Haasteellinen perhokausi on kääntynyt jo loppua kohti ja tähtihetket on ollut minulla vähissä. Viisi taimenta plakkarissa ja yhtä lohta sain uittaa hetken. Siinä minun kautteni tähän mennessä. Mutta hienoja hetkiä olen saanut viettää perhovapani kanssa kesäisissä öissä ja aamuissa.

Kotijokeni vesi on ollut liian lämmintä pitkään. Juhannusviikolla veden lämpö hyppäsi 20 asteen tienoille ja siellä se miltein on pysynyt. Taimen ja lohi on ollut sen myötä hyvin passiivisia joella. 

Mutta viikko töitä ja sitten alkaa kolmen viikon loma, jonka käytän pääsääntöisesti perhokalastaen Nakkilan koskilla. Mielessä on käynyt myös Kymijoki. En ole koskaan kalastanut Ruhavuolteella ja siksi tekisi mieli käydä viettämässä muutama päivä siellä.

Mitä olen oppinut neljän perhokalastus kautteni aikana on nöyryys. Kaloja ei oteta, ne saadaan. Vuodet ovat erinlaisia. Säätilat vaihtelevat, virtaukset joessa muuttuvat ja veden lämpö on ollut myös vaihteleva kesien kesken. Nämä kaikki vaikuttavat kalojen liikkumiseen ja aktiivisuuteen. 

Kautta vielä jäljellä ja toivo elää perhomiehen sielussa. En odota mitään hirmusaaliita mutta jos pari nättiä taimenta edes saisi. Päivä joella lomalla on laatuaikaa itselleni sain siten kalaa tai en. Luonto, hiljaisuus ja hyvät kaverit jokirannassa vetää minut sinne uudelleen ja uudelleen.

Pikapistolla joella

Pikkasen loton tekoa on perhokalastus kotijoella tällä hetkellä vielä. Vesien virtaukset vaihtelee melko paljon. Eilen illalla arvoin kalastuspaikkaa Nakkilan koskien ja Lapväärtinjoen kohdalla ja arpa osui Nakkilaan. Vehkeet kuntoon ja kello soittamaan kolmeksi aamulla. Yllätys, yllätys heräsin kello 2.45. Kumma juttu, että kalalle herää monesti ilman kellon soittoa mutta töihin ei juuri koskaan.

Kahvin keitto, eväiden teko, hampaiden pesu, vaatteet päälle ja Kia keula kohti Nakkilaan. Saavuin perille klo 5 ja suoraan joelle heittämään. Ilma lämpö +3 astetta ja suht kova tuuli vielä kylkiäiseksi. Vesi oli pudonnut yön aikana alas, vähän liiankin allas. Mutta kalaan tulin, niin silloin kalastetaan.

Aloitin heittämisen kosken yläosasta. Heittelin ja tutkin kosken niskaa, koska kohde on vielä vähän outo minulle. Mutta onneksi pojat ovat antaneet hyvät vinkit noviisille miten kohde kannattaa kalastaa. Taisi olla seitmäs heitto kalan ampuaessa perhoon. Voimakkaita potkuja siiman päässä, aloin vetämään siimaa sisään ja muutaman kelauksen jälkeen kala irtosi. Päätin siirtyä koskessa alemmaksi rauhoittaakseni kosken niskan.

Alempana tuuli kävi joen suuntaisesti alhaalta päin ja veden heikon virtauksen vuoksi kohde ei sytyttänyt minua ollenkaan. Kymmenkunta vaikeaa heittoa heitin tuulessa ja päätin siirtyä takaisin kosken yläosaan.

Heitin ainoastaan kahta perhoa, oranssia ja keltaista. Jotenkin usko ja luotto oli oranssin puolella joten sillä päätin jatkaa heittämistä. Heikko virtaus joessa teki perhon uittamisen vähän haasteelliseksi mutta jotenkin sain uitettua perhoa mieleni mukaisesti. Tuuli puhalsi selkääni ja hiukan vilu yritti tulla takini sisään. Olin laittanut liian vähän päälle keliin nähden. Heittoa heiton perään ja joki oli hiljaa tuulen temmeltäessä joen pinnalla. Kylmin käsin heitin jälleen ja perhon uidessa miedossa virrassa tunsin hyvän nykäisyn, kala ja kiinni jälleen. Ensipotkuista tunsin heti nykijän olevan voimissaan. Aloin kelaamaan siimaa sisään samalla pitäen tuntumaa kalaan. Mutta siiman päässä olija teki perinteiset ja lähti syöksymään minua kohti. Käsin kelan nupilla pyöri kuin onnenpyörä kelatessani vimmatusti siimaa sisään. Sain jälleen tuntuman takaisin kalaan ja arvasin kalan olevan taimen temppujen perusteella. Kala näköetäisyydellä ja taimenhan siellä näytti kirkasta kylkeään. Varovasti uitin taimenen rantaveteen ja totesin kalan olevan ihan nätin kokoinen. Mittaus, punnitus ja kuva taimenesta. 65 cm, 3.100g paino ja evätön istukas. Päätin ottaa taimenen ruokakalaksi. Yhden tai kaksi kalaa korkeintaan otan mahdollisuuksien mukaan kaudessa ruokakalaksi muut vapautan takaisin jokeen.

Jatkoin heittämistä vesisateen saapuessa kaverikseni. Kirjolohi alkoi syömään perhoani ja kolmannen kalan vapautuksen jälkeen päätin lähteä kotiin. En viitsinyt kiusata itseäni kylmyydessä enempää. Tyytyväisenä aamun kolmituntiseen kalastussessioon laitoin perhovapani kasaan ja otin taimenen kaveriksi kotimatkalle.

Nyt pari perhon tekoa viikonloppua varten. Huomenna työpäivä mutta lauantaiksi aurinko kysyi minua kaverikseen jälleen joelle. Mitäpä vanha ukko muuta tekisi kuin perhokalastaisi😊

Suut supussa

Kahtena päivänä viikonloppuna tuli tehtyä reissu Nakkilan koskille. Ensin lauantaina aamureissu Tonin kanssa Arantilan koskille klo 5 aloitettiin kalastus ja oltiin sovittu, että puolilta päiviltä lähdetään kotiin minun Turun reissuni vuoksi. 

Vesi oli suht korkealla jo mennessä ja päätimme kalastaa Arantilan ykköstä ja kakkosta niin kauan kuin vesitilanne antaa myöten. Toni meni kakkosniskalle ja minä jäin ykköstä heittämään. Oli kiva,  kun Toni oli neuvomassa Arantilan koskien niksejä sillä en ole paljoa kalastanut Arantilaa perholla. 

Tonin neuvoilla aloitin heittämään ykkösen niskaa toivon pilke silmissä kevät taimenesta. Ykkösen niska on aika haastava kalastettavaksi mutta hetken heittelyn jälkee pääsin jyvälle miten heittää ja uittaa perhoa niskalla. Veden väri ei ollut mikään kaunis perhon uidessa ruskeassa savivedessä. Aikamme heiteltyämme vaihdoimme paikkoja. Minä siirryin kakkosniskalle ja Toni tuli heittämään ykkösniskaa.

Jälleen Tonin ohjeiden mukaan kahlasin kakkosen niskalla melko syvälle, että kahluuhousut huusivat jo hälytysrajalla. Heittoja heittojen perään ja tyhjä perho palasi aina luokseni. Aikamme kalastettua vesi nousi sen verran, että päätimme keskittyä ykkösniskan pommitamiseen veden noustessa edelleen.

Kello kävi, vesi nousi ja ilma lämpeni lämpenemistään. Kalastimme ykkösellä sovittuun aikaan saakka ja läksimme onnellisina kotiin ilman saalista kotiin.

Sunnuntaina ei ollut intoa lähteä liikkeelle aamusta veden ollessa korkealla ja lähdin vasta vähän ennen puolta päivää kohti Nakkilaan valiten kohteeksi Kistun. Kistu virtaa korkealla vedelläkin rauhallisesti ja siellä saa kahlata perhokalastaessa. Lähdin liikkeelle siiman testaus mielessä. Testavana oli NextCastin Zone interhoover 525gr. 

Vesi oli edelleen kahvimaitoa ja virtaus oli nostanut veden lenkkikiven lenkkiin saakka. Eli veden korkeus oli hyvä kohteen valinnan suhteen. Heittoa heiton perään samalla tunnustellen heittosiiman ominaisuuksia. Mustavioletti perho ui hienosti miedossa virrassa auringon paahtaessa niskaani. Nivan loppuliuku ottaa perhon syleilyynsä ja yht'äkkiä vapa niiaa melko rajusti. Mitään ei ensi tapahdu aivan kuin perho olisi pohjassa mutta sitten alkaa liike siiman päässä. Kalaa potkaisee voimakkaasti ja lähtee syöksyyn kelan rullan pyöriessä syöttäessä siimaa ulos kalan tahdon mukaan. Parinkymmen metrin pyrähdys riittää siiman päässä olevalle kulkijalle. Potkut edelleen voimakkaita ja kelaan siimaa sisään. Voisiko se olla taimen? Kelaan ja kala siiman päässä taistelee edelleen voimakkaasti vastaan. Vihdoin saan kalan näköetäisyydelle ja toutain vilkuttaa pyrstöllään minulle samalla ilmoittaen, että minä olen voitolla taistelussa. Saan toutaimen rantaan mitta näyttää 70 cm, nopea kuvaus ja toutain vapauteen Kokkelin ruskeaan virtaan. Heittelin yhteensä neljä tuntia Kistulla ja totesin NextCastin siiman kelpo heitettäväksi.

Taimet olivat suu supussa viikonloppuna Nakkilassa tai olivat lähteneet Porin edustalle merelle kirkkaan veden  perään. Tälläinen viikonloppu oli minulla kalastusrintamalla. Ensiviikon loppuna uudelleen joelle ja onhan Helatorstai myös ylimääräinen kalastuspäivä tällä viikolla😊

Toive toteutui

Kaksi kaunista ja aurinkoista päivää tuli vietettyä Lapväärtin joella perhokalastaen. Torstai aamuna lähdin kotoa klo 4.00 kohti Lapväärttiä ja olin paikallisen Abc:n pihassa vähän ennen kello kuutta. Aamukahvit pullan kera ja kahden päivän luvat joelle oli ostokseni liikenneasemalta.

Kello 6.30 olin jokirannassa valmiina aloittamaan päivän perhokalastuksen. Ilma hiukan pakkasen puolella mutta aurinko loi säteitään jo joen pintaa lämmittääkseen keväisen luonnon ja viluisen perhokalastajan. Veden virtaama oli sellainen kuin sen ajattelin olevan virtaustietojen perusteella. Eli juuri kalastettavissa mutta ei mikään optimaalinen virtaus.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja perhoa veteen. Heittoa heiton perään perhoa vaihdellen aamupäivä meni mukavasti samalla toivoen taimenen iskevän perhooni mutta taimenta ei vain osunut kohdalleni. Perhokalastajat saivat muutaman kalan ylös ja viehekalastajat taisivat saada saman verran kaloja joesta myös paikasta jossa kalastin.

Itse kalastin tyhjää koko päivän iltaan saakka mutta sitkeästi heitin ja toivoin onneni kääntyvän. Mutta toivo ei tuonut taimenta minulle torstai päivän aikana. Päivälle tuli pituutta 13 tuntia ja sen ajan käytin todella tehokkaasti kalastaen.

Väsynyt perhokalastaja siirtyi kaupan kautta B&B Lapväärttiin yöpuulle. Suihkussa käynti ja päivän pääaterian nautittua olin valmis nukkumaan ladatakseni itseni uuteen kalastuspäivään. Laitoin kellon herättämään klo 5.30 aamulla. Nukuin yöni hiukan levottomasti johtuen varmaan edellisen päivän pitkästä kalastusrupeamasta.

Perjantai aamu kutsui uuteen toivoon kellon soidessa. Aamupalaa nauttiessa mietin päivän taktiikkaa joelle ja päätin kaivaa uudet perhorasiat esiin unohtaen eiliset perhot joita heitin päivän aikana. Taktiikkani pisti perhojen värimaailman uusiksi.

Tavaroiden pakkaus autoon ja majapaikan tarkastus ettei mitään tavaroitani jäisi sinne. Sivulauseena voin lämpimästi suositella B&B Lapväärttiä majapaikaksi matkatessasi Lapväärttiin. Kaikki kunnossa tarkastuksen jälkeen ja sitten kohti jokea, joka sijaitsee alta kilometrin päässä  majapaikasta.

Pientä pakkasta jälleen ilmassa saapuessani jokirantaan. Parkkipaikalla pari kaveriani nukkuu vielä autoissaan tietämättä mitään aamun kauneudesta. Muutama viehekalastaja on jo uistimiaan uittamassa joessa. Tästä johtuen päätän aloittaa päiväni joen vastarannalta jossa ei ole ketään kalastamassa.

Aloitan heittämisen rauhallisesti samalla reenaten vaseman puolen heittoa, joka on heikompi puoleni heitettäessä. Heittoa heiton perään ja joki huokuu tyhjyyttään minulle. Samaan aikaan uistinmies vastarannalla käytää pari taimenta haavissa pienessä ajassa. Jatkan kalastustani ja poolille tulee pari kaveria lisää. Luovutan poolin heille ja palaan vastarannalle josta uistin miehet ovat lähteneet ja kaverini ovat myös heränneet autoistaan.

Uskoa, toivoa en vielä ole menettänyt päivän kalastussessioon ja uutta perhoa siiman päähän. Heittelemme kaverini kanssa auringon lämmittäessä meitä aamun kylmyyden jälkeen. Perhon vaihto jälleen ja heittämään. Jotenkin sisällä tunnen, että nyt tapahtuu jotain. Päästyäni loppuliukuun anna perhoni uida hitaasti joen keskikohtaan ja pam. Taimen kiinni hypäten ilmaan. Huomaan heti kalan olevan pienen kokoinen alkaen samalla kelaamaan siimaa sisään ja samassa taimen irtoaa koukusta. Pieni pettymys valtaa mieleni mutta samassa ilo valtaa ajatukseni. Sain sentään pidellä taimenta ja vielä kirkasta. Pettymyksestä uuteen nousuun ja uuteen laskuun samalla perholla. Lähestyn samaa kohtaa jossa edellinen taimen iski ja samassa pam! Tunnen heti, että nyt on reilusti isompi kala kyseessä. Kelaan siimaa sisään samalla ohjaten kalaa pois kivien läheltä. Pidän tiukan otteen kalaan sillä koukku on väkäsetöntä mallia johtuen joen kalastussäännöistä. Kelaan siimaa sisää ja kala näyttäytyy ensi kerran  ja sen on kirkas taimen. Hetken väsyttelyn jälkeen kaverini saa haavittua taimenen. Koukku irti, mittaus ja kuvaus. Nätti 64 cm kirkas meritaimen pääsee takaisin valtakuntaansa ahdin seuraksi.

16 tuntia heitin tyhjää kunnes toiveeni toteutui. Kotoa lähtiessäni sanoin vaimolleni toivovani yhtä kirkasta taimenta kalastusreissultani. Se toive toteutui ja olen tyytyväinen reissuuni. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja toivoa lisää onnistumisia tulevilta kalaatusreissuiltani. Ollaan kuulolla ja nautitaan perhokalastuksesta.

Hienous ja vaikeus

Loma päällä ja aurinko paistaa. Mitä muuta sitä silloin tekee kuin perhokalastaa. Lauantai ja sunnuntai tuli vietettyä Nakkilan Koskilla nautiskellen hienosta keväisestä säästä perhoa heitellen ja saaliitta.

Ilman puoleen olosuhteet olivat hienot molempina päivinä pois lukien tuuli, joka haittasi hiukan heittämistä. Joku kokeneempi perhokalastaja sanoi joskus, että tuuli on korvien välissä perhokalastaessa. Eli kelissä kuin kelissä voi heittää perhoa.

Veden korkeus oli myös hyvä mutta tulvajuoksutusten jälkeen Loimijoen savi oli värjännyt jokiveden ruskeaksi. Eli vesi ei ollut mitään kaunista katseltavaa. Aivan kuin olisi maitokahvissa kahlannut.

Mutta kaksi päivää joella tuli oltua saaden kovimman kalastuskiiman taltutettua. Samalla sai myös testailtua siimoja ja sai heiton kohdalleen talven jäljiltä. Joka heitolla sitä tietysti toivoi taimen iskevän perhoon mutta noissa olosuhteissa mahdollisuus on aika pieni johtuen veden kuraisuudesta.

Kevät kalastus Nakkilan Koskilla on hienoa ja vaikeaa samaan aikaan. Hienoa päästä talven jäljiltä jälleen perhokalastamaan ja vaikeaa johtuen olosuhteista joella. Kokemäenjoki on iso joki voimakkaine virtauksineen keväällä ja veden väri tulvien jälkeen usein ruskeaa kahvimaitoa. Siinä pitää osua kaikki tähdet kohdilleen saadakseen taimenen iskemään perhoon.

Mutta aurinko paistaa ja sivujokien virtaukset pienenevät päivältä ja Kokemäenjoen vesi kirkastuu. Samalla joen virtausmäärät pienenevät ja veden lämpötila nousee. Olosuhteet paranevat päiväpäivältä ja toivo kirkaasta kevät taimenesta perhokalastajan silmillä katsottuna voimistuu.

Nyt tehdään kotihommia muutama päivä ja torstaina suunnataan Kia kohti Läpväärttiä ja käydään katsomassa antaako Läpväärtin joen ahti saalista. Pari päivää Lapväärtissä kalastaen ja loma lopetetaan perhomessuilla Tampereen Ikurissa. Katsotaan mitä kerrotavaa Lapväärttin reissu tuo tullessaan ja onko mitään mainitsemisen arvoista messureissulta Tampereelta. Ollaan kuulolla ja nautitaan hienosta kevät säästä.