Rospuuttokausi alkoi

Se ois sitten se aika vuodesta, kun meikeläinen kulkee pää painuksissa. Kesä takana hienoine kalastusreissuineen ja pitkä pimeä talvi edessä. Talvi, joka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi.

Mutta ajatukset ja tekemiset ovat suunnattava vähäksi aikaa muihin harrastuksiin. Minulla se tarkoittaa aktiivisempaa kuntosalilla käyntiä. Tämä pohjustaa vanhan miehen tulevaa perhokalastuskautta. Ei voi antaa nuoremmille periksi siinä, ettei kunto riittäisi pitkiin kalastuspäiviin. 

Mutta nyt keskityn siihen, että sisälläni oleva alakulo väistyy ja alan näkemään kaiken hyvän ympärilläni maailman myllerryksistä huolimatta. Elämää on ilman perhokalastustakin mutta perhokalastus tekee elämästä hienomman. Täytyy muistaa, että perhokalastus voi loppua meiltä monelta äkkiä. Sairaus, vamma tai muu raju elämän muutos voi päättää harrastuksen hetkessä.

Juuri nyt ei tee mieli istua perhopenkin ääreen. Tahdon vetää happea ja sitten alan katsomaan uuteen kauteen uusin silmin. Tahdon haastaa itseäni uusilla kokeiluilla. Unohtaa tutut, turvalliset tekemiset ja kokeilla jotain uutta. Uutta, joka käskee poistumaan omalta mukavuus alueelta perhokalastuksen saralla. Onko se uusia perhoja, uutta uittotapaa vai uusia siimoja? Mistään en ole varma mutta jokin sisällä käskee minua uusiutumaan.

Mutta nyt nökötän laiskanlinnassani ja olen alakuloinen. Alakulo, joka yrittää koittaa voittaa kesän muistot sielustani. En anna alakulon voittaa minua. Laitan vastaan ja kaivan sieluni syövereistä kesän hienot muistot. Muistot, jotka pitävät minua pinnalla uuteen kevääseen. Kevääseen, joka sytyttää sieluni palon perhokalastukseen.

Neiden odottaa

Miika, Esa, Pancho, minä ja uutena porukassa Tommi odottaa Neidenin reissun starttia kuin kuuta nousevaa. Koko pitkä talvi ja kevät haaveet ovat olleet kauniin Neidenjoen luona Norjassa. Hyvä porukka, kaunis Norjan luonto ja ehkä muutama nätti lohi porukan saamana on sen arvoinen mitä jaksaa odottaa.

Tällä reisulla yövymme mökissä Fjelltuassa. Aikaisemmilla reisuilla olemma olleet vuokralla eräässä omakotitalossa, joka on nyt vuokrattu pitemmällä sopimuksella toisaalle. Meidän kannalta harmi mutta talon omistajan kannalta hyvä, että saa vuokratuloa tasaisesti ympäri vuoden.

Esa on porukan kokenein Neidenin kävijä 20 vuoden kokemuksella. Häntä me noviisit seuraamme joella ja kuuntelemme vinkkejä kalastukseen korvat höröllä. Eihän Neidenkään ole enää se joki mitä se oli takavuosina. Lohikannat ovat pienentyneet ja kyttyrälohi nousee jokeen joka toinen vuosi valtavina parvina. Nyt on taas se vuosi jolloin kyttyrälohi nousee Neideniin kudulle. Mutta haave on isosta nousulohesta kaikesta huolimatta.

Mutta joki itsessään on kokemisen arvoinen valoisine öineen. Hienoa on olla nuotiolla kahvia keitellen ja vesi pannussa on aitoa puhdasta vettä suoraan joesta. Etelä- Suomalaiselle tämäkin on ihme. Ei tulisi mieleen Kokemänjoesta vettä ottaa kahvivedeksi, vaikka turkulaiset sitä juovatkin suodatuksen ja puhdistuksen jälkeen.

Itse olen valmistaunut pikku hiljaa Neidenin reissuun sitomalla koukkuperhoja joita emme juuri käytä Nakkilan koskilla. Eli uusia asioita on pitänyt opetella perhonsidonnan saralla. Saas nähdä olenko onnistunut perhoissani. Eli olenko saamamies vai saamaton mies reissun loputtua. Koukkuperhot olen tehnyt samalla tavalla kuin putkiperhoni. En juuri katso mallia mistään. Teen perhot injutuutiolla luottaen siihen värimaailmaan jonka saan eteeni sidontapenkin ääressä. Etelä- Suomessa se on toiminut kohdallani. Tiedä sitten onko pohjoisen taika voimakkaampi minua ja ajatusmaailmaani.

Mutta innolla lähdemme Tommin kanssa Länsi- Suomesta kohden Neideniä yöpyen Rovaniemellä Santa Clausissa. Näin olemme perille saavuttua virkeitä ja valmiit aloittamaan perhokalastuksen innolla. Esa, Miika ja Pancho tulevat Itä-Suomesta omalla porukalla Neideniin.

Katsotaan sitten ehtiikö mitään väliaikarapsaa antaa pelipaikalta vai jääkö rapsat etelään kirjoitettavaksi. Yhden reissun teen vielä Nakkilan koskille ennen Neideniä. Katsotaan onko mitään kirjoittamisen arvoista siitä reissusta. Tietysti, kun saa olla perhokalastamassa niin ainahan siitä on kerrottavaa vaikka ei saisi saalista.

Pohjoiseen menijöille toivotan kireitä ja olkaa varovaisia, että tulette ehjänä kotiin. Se on moro sitten.

Perhokalastajan painajainen

Nyt iski kunnolla, nimittäin takatalvi. Kevät kävi kertomassa, että tulossa ollaan mutta hävisi samoin tein johonkin kauas horisonttiin. Siinä samassa hävisi haaveeni perhokauden aloituksesta pääsiäisenä. Tässä ollaan lumimyrskyn keskellä mieli maassa murehtien takatalven mykistävää voimaa.

Miehinen mies mieli maassa katselemassa talvista maisemaa ikkunasta juuri kun siiryttiin kesäaikaan kellojen kanssa. Tulee mieleen muinoiset laulun sanat: Miksi meille täällä aina näin käy?

 No, normaalia ilmaston lämpemistä tämä vain on. Vai onko?

Eipä tässä auta muuta kuin toivoa ilman lämpenemistä oikein rytinällä talvisen takapakin jälkeen. Kevät tulee mutta ei minun aikatauluni mukaan, vaan luonnon asettamien ehtojen mukaan. Me emme tiedä luonnon suunnitelmia tarkkaan,  emmekä tiedä luonnon kiertokulusta kuin pienen palasen ihmisen tekemän mitttaushistorian perusteella. 

Mutta usko on vahva kevään suhteen ja jatkan valmistautumista perhokalastuskauden aloittamiseksi sitomalla ajankuluksi lisää perhoja joita on jo rasiat väärällään odottamassa kanssani kevään lämpöä. Perhoni eivät valita, eikä tuskaile kevään tulon myöhästymistä niin kuin minä teen. Ahdistun antaen itseni vaipua alokuloon jonka voi vain kevät aurinko karkoittaa sieluni syövereistäni. Mutta alakulollakin on tarkoituksensa. Se saa minut nauttimaan enemmin keväisestä ja kesäisestä joesta, joka antaa sieluuni uuden voiman talven jälkeen.

Ehkä en ole yksin ilmasto ahdistukseni kanssa? Minua ei ahdista ilmaston lämpeneminen vaan ilmaston kylmyys Suomen saloilla. Luonto elää kiertokulkuaan ja sähköautomme eivät sitä pelasta. Kulutushysteriamme tuhoaa luontomme jollemme lakkaa kuluttamasta mielin määrin kaikkea sitä turhaa roinaa jota ostamme iloksemme ja elintason mittariksi elämäämme.

Purnaamiseni ei estä kevään tuloa. Se tulee silloin kun luonto päättää sen tulevan. Pitäkää mieli kirkkaana ja olkaa valmiit perhokalastuskauden alkuun. Sillä se lähempänä kuin uskommekaan.