Lomat loppuu

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti. Lomalla aika kuluu kuin siivillä. Tuli tehtyä kaikenlaista mutta perhokalastus sai eniten tunteja. Viimeiset kaksi viikkoa pyhitin perhokalastukselle. Ensinmäisellä lomaviikolla ei ollut asiaa joelle Kokemäenjoen tulviessa.

Ne kaksiviikkoa, jotka sain kalastaa olivat myös haasteellisia veden korkeuden vuoksi. Ei ollut mitään asiaa ottipaikoille kalastamaan ja saalis oli sen mukainen. Kirjolohta, toutainta ja ahventa tuli saaliiksi reissuiltani. Paras päivä oli seitsemän toutainta, joista kuusi kappaletta sain alta 40 minuutin. Isoin oli 63 senttinen ja loput 50 sentin molemmin puolin. Kirjolohia sain kymmenkunta ja ahvenia ehkä saman verran kahden viikon aikana.

Oranssimusta perho kalasti parhaiten vaikka muunkin väriset perhot saivat uitto aikaa runsaasti. Ehkä jokin muun värinen perho olisi voinut toimia paremmin mutta itselläni on luotto oranssimusta sävyitteisiin perhoihin Nakkilan koskilla.

Ei ollut ruuhkaa joella. Varmaan siksi, että vesi oli korkealla ja lomakausi on ohi suurimmalta osalta kalastajista. Veden korkeus pilasi toisaalta myös lomani joella mutta toisaalta oli kiva kalastaa sellaisia paikkoja joissa harvemmin kalastaa. Sain nauttia hyvistä ilmoista kauniista lämpimästä syyssäästä.

Tänä  aamuna oli odotukset mielessä korkealla Nakkilaan lähtiessä mutta odotukset karsi alas muutaman tunnin jälkeen. Vesi oli jo korkealla saapuessani joelle mutta sitten se ryöpsähti aivan valloilleen. Kaverini laittoi videopätkän tulvaluukkujen kuohuista voimalaitokselta ja virtaus, sekä veden nousu oli sen mukainen. Niinpä päätin laittaa kimpsut ja kampsut kasaan kotiin lähtöä varten.

Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Saaha nähdä pääseekö tänä syksynä ollenkaan ottollisissa olosuhteissa kalastamaan vai oliko kausi tässä?

Loma loppu

Niihän siinä kävi, että talviloma tuli ja meni. Väsyneenä mutta onnellisena kirjoitan blogiani muistellen lomapäiviäni. Muistot ja kokemukset jotka loma soi, antaa voimaa jaksamiseen arjen kiireeseen.

Kalastuspäiviä kertyi viisipäivää lomani aikana. Olosuhteet eivät olleet parhaat veden virtauksien vuoksi ja siksi en kalastanut enempää lomani aikana. Mutta päivät, jotka vietin joella perhokalastaen olivat hienoja vaikka saalis ei kovin suuri ollut. Yksi kirkas meritaimen Läpväärtistä kruunasi loman hienoimmat hetket ja tietysti auringon sävyttämät päivät olivat myös hienoja. Naama sai kyllä uuden värin pintaan pimeän talven jälkeen.

Tänään kävimme kaverini Tonin kanssa vielä perhomessuilla Tampereen Ikurissa. Messuilla ei niin mitään järisyttävää uutta ollut mutta oli hienoa nähdä tuttuja joita ei näe talvisin. 

Mikä oli positiivista niin Guidelinen uudet kahluuhousut ja kahluukengät joita hypistelin innoissani. Ensinäkemältä uskon Guidelinen tehneen suuren harppauksen malliston kehityksessä. Ja olihan Guidelinen osastolla esittelijänä kalakaverini Mäkysen Sami.

 Haikanvapa oli mielenkiintoinen tuttavuus vapoineen ja siimoineen. Kätteen jäi heidän osastolta yksi Nextcastin siima jota innolla odotan pääseväni testaamaan. Oli kiva ostaa siima, kun kokeneet kalastajat Lasse ja Kimmo Lohijoki Oy:stä olivat opastamassa siimavalinnassa. Aina kannattaa kuunnella kokeneita perhomiehiä ja heidän vinkkejään.

Kävimme myös moikkaamassa kahvikupin ääressä Kalatarinoita teamin poikia. Petterin ja Jarin kanssa on aina mukava jutustella. Myös Pilve Flyfishingin Sami oli hieno tavata livenä. 

Tässä istun laiskanlinnassani ja haaveilen seuraavista kalastusreissuista. Pääsiosin reissut ovat viikonlopun aikana tapahtuvia päiväreissuja Nakkilan koskille ja taimen kiilto silmissä sinne mennään. Ehkä teen myös vielä yhden päivän reissun myös Lapväärtin joelle toukokuun alkupuolella. Neiden odottaa kesäkuun 12 päivä ja lohi mielessä lähdetään Norjaan. Mutta uusi perhokalastus kausi on polkaistu käyntiin ja tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti syksyn pimeyttä. Pimeyttä, joka tuntuu niin kaukaiselta mutta tulee odottamattoman nopeasti. Se o moro. Rentoja hermoja ja kiireitä siimoja.

Valoa tunnelin päässä

Maanantai aamuna töihin lähtiessä pakkasta -19 astetta ja tänään kotiin töistä tullessa +11astetta lämmintä. Viikon alussa mieli maassa,  toivottomuus valtasi mielen perhokauden aloituksesta. Mutta nyt näyttää hyvältä. Loma lähestyy ja aurinko paistaa tuoden ilon, sekä valon perhokalastajan elämään pitkän talven jälkeen.

15.4 lauantai on kalenteriin merkattu kauden aloituspäiväksi. Nyt vietän pääsiäisen rauhassa perheeni parissa ja laitan siinä sivussa välineet kuntoon h-hetkeä varten. No mikään ei ole varmaa tässä iässä. Ei edes kalastuskauden aloitus mutta johonkin pitää tähdätä. Elämä on tehty elettäväksi ja siitä pitää nauttia niin kauan kuin voi. 

Kaikki alkaa olla kunnossa välineiden puolesta. Eilen tuli postissa vielä väkäsettömiä koukkuja ja kyllästysainepullo kahluuvarusteita varten. Muutaman viimehetken perhon vielä sutasen vajaaseen perhorasiaan ja sen on siinä. Mieli kirkkaana toivoa ja uskoa täynnä lauantaina jokirantaan satoi tai paistoi. 

Neljäs täysi perhokalatus kausi alkaa kohdallani, että raakille tässä vielä ollaan mutta tekemällä oppii. Tietysti seuraan silmä kovana mitä konkarit touhuavat joen varressa. Ei oppi ojaan kaada ja uudet niksit ovat aina tervetulleita meikeläiselle. Elämä on oppimista varten loppuun saakka ja kannattaa elää mieli avoinna muutenkin kuin perhovapa kourassa.

Vanhaa miestä kauden alku jännittää samalla tavalla kuin ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä. Mitä kausi tuo tullessaan sen tietää syksyllä. Turha tässä on spekuloida saalista ja tuleeko ennätyskaloja. Tuntemattoman sotilaan sanoin on mentävä eteenpäin. Kaikki on korkeimman käres. Sitä saa kaloja tai ei saa. Mutta perhon on oltava vedessä eikä ilmassa saadakseen jotain. Mitä toivon on se, että heittotekniikkaa voisin kehittää lisää. Pitkiä päiviä kalastaessa on paljon mukavampi heittää heittotekniikan toimiessa. Mitä tässä turhaa enempi turisemaan. Toivottavasti seuraava julkaisu on videon muodossa Sarellin pojan touhuista joen varresta. Hyvää pääsiäistä ja kireitä milloin sitten korkkaat kautesi.