Pään tyhjennyskausi

Kokemäenjoki tulvii edelleen runsaiden sateiden johdosta ja talvi tuli aikaisin Suomeen. Laitoin perhovälineet talvisäilöön odottamaan kevättä. Nyt minulla on menossa pään tyhjennyskausi.

Eli en juuri tee mitään perhokalastuksen suhteen. Nollaan pääni menneen kauden suhteen ja hyvät muistot kesästä taltioin mieleni sopukoihin. Jotenkin vaikea mennyt kausi pyörii mielessäni silloin tällöin. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten välttää samat virheet uudelleen. Tietysti säänjumalalle en voi mitään. Se otetaan vastaan mitä annetaan ilman turhia kiukutteluja. Jo vanhassa virressäkin lauletaan: Hän ilmat ja säät säätää. Minkään ei ole muuttunut tosta hetkestä.

Perhon perhoa en ole sitonut syyskuun jälkeen. Kaikki sidontatarvikkeet ovat odottamassa uusia ideoitani. Mielikuvissani pyörähtelee kyllä kuvat tulevista uusista perhoistani mutta antaa vielä mielikuvani vahvistua rauhassa. Kyllä noita perhoja on entuudestaan jo rasiat täynnä ja osalla ei ole vielä kalastettu kertaakaan.

Toisaalta on kiva tehdä jotain muuta pitkän kauden jälkeen,  joka jäi nyt kuuden kuukauden mittaiseksi johtuen kotijoen tulvista. Nukun enemmin, harrastan liikuntaa ja vietän koti-iltoja vaimoni kanssa, joka kalastuskautena on miltei yksin koko kesän. Ukko käy ainoastaan nukkumassa kotona viikonloppuisin. Täytyy antaa vaimolle iso kiitos, että saan harrastaa perhokalastusta intohimoisesti kesäisin.

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti ja kevät saapuu aikanaan niin kuin muinakin vuosina. Alkaako kausi aikaisin vai myöhään se jää nähtäväksi. Kolmen viikon haarukka on miltei aika tarkka arvio kauden alkuun maaliskuun puolivälistä eteenpäin. Riippuen jäiden lähdöstä ja kevät tulvista. Mutta hyvää kannattaa odottaa sano poika treffeillä kun tyttö oli kolme tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Hyvää uuden kauden odotusta jokaiselle perhokalastuksen harrastajalle.

Rospuuttokausi alkoi

Se ois sitten se aika vuodesta, kun meikeläinen kulkee pää painuksissa. Kesä takana hienoine kalastusreissuineen ja pitkä pimeä talvi edessä. Talvi, joka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi.

Mutta ajatukset ja tekemiset ovat suunnattava vähäksi aikaa muihin harrastuksiin. Minulla se tarkoittaa aktiivisempaa kuntosalilla käyntiä. Tämä pohjustaa vanhan miehen tulevaa perhokalastuskautta. Ei voi antaa nuoremmille periksi siinä, ettei kunto riittäisi pitkiin kalastuspäiviin. 

Mutta nyt keskityn siihen, että sisälläni oleva alakulo väistyy ja alan näkemään kaiken hyvän ympärilläni maailman myllerryksistä huolimatta. Elämää on ilman perhokalastustakin mutta perhokalastus tekee elämästä hienomman. Täytyy muistaa, että perhokalastus voi loppua meiltä monelta äkkiä. Sairaus, vamma tai muu raju elämän muutos voi päättää harrastuksen hetkessä.

Juuri nyt ei tee mieli istua perhopenkin ääreen. Tahdon vetää happea ja sitten alan katsomaan uuteen kauteen uusin silmin. Tahdon haastaa itseäni uusilla kokeiluilla. Unohtaa tutut, turvalliset tekemiset ja kokeilla jotain uutta. Uutta, joka käskee poistumaan omalta mukavuus alueelta perhokalastuksen saralla. Onko se uusia perhoja, uutta uittotapaa vai uusia siimoja? Mistään en ole varma mutta jokin sisällä käskee minua uusiutumaan.

Mutta nyt nökötän laiskanlinnassani ja olen alakuloinen. Alakulo, joka yrittää koittaa voittaa kesän muistot sielustani. En anna alakulon voittaa minua. Laitan vastaan ja kaivan sieluni syövereistä kesän hienot muistot. Muistot, jotka pitävät minua pinnalla uuteen kevääseen. Kevääseen, joka sytyttää sieluni palon perhokalastukseen.

Perhokalastajan painajainen

Nyt iski kunnolla, nimittäin takatalvi. Kevät kävi kertomassa, että tulossa ollaan mutta hävisi samoin tein johonkin kauas horisonttiin. Siinä samassa hävisi haaveeni perhokauden aloituksesta pääsiäisenä. Tässä ollaan lumimyrskyn keskellä mieli maassa murehtien takatalven mykistävää voimaa.

Miehinen mies mieli maassa katselemassa talvista maisemaa ikkunasta juuri kun siiryttiin kesäaikaan kellojen kanssa. Tulee mieleen muinoiset laulun sanat: Miksi meille täällä aina näin käy?

 No, normaalia ilmaston lämpemistä tämä vain on. Vai onko?

Eipä tässä auta muuta kuin toivoa ilman lämpenemistä oikein rytinällä talvisen takapakin jälkeen. Kevät tulee mutta ei minun aikatauluni mukaan, vaan luonnon asettamien ehtojen mukaan. Me emme tiedä luonnon suunnitelmia tarkkaan,  emmekä tiedä luonnon kiertokulusta kuin pienen palasen ihmisen tekemän mitttaushistorian perusteella. 

Mutta usko on vahva kevään suhteen ja jatkan valmistautumista perhokalastuskauden aloittamiseksi sitomalla ajankuluksi lisää perhoja joita on jo rasiat väärällään odottamassa kanssani kevään lämpöä. Perhoni eivät valita, eikä tuskaile kevään tulon myöhästymistä niin kuin minä teen. Ahdistun antaen itseni vaipua alokuloon jonka voi vain kevät aurinko karkoittaa sieluni syövereistäni. Mutta alakulollakin on tarkoituksensa. Se saa minut nauttimaan enemmin keväisestä ja kesäisestä joesta, joka antaa sieluuni uuden voiman talven jälkeen.

Ehkä en ole yksin ilmasto ahdistukseni kanssa? Minua ei ahdista ilmaston lämpeneminen vaan ilmaston kylmyys Suomen saloilla. Luonto elää kiertokulkuaan ja sähköautomme eivät sitä pelasta. Kulutushysteriamme tuhoaa luontomme jollemme lakkaa kuluttamasta mielin määrin kaikkea sitä turhaa roinaa jota ostamme iloksemme ja elintason mittariksi elämäämme.

Purnaamiseni ei estä kevään tuloa. Se tulee silloin kun luonto päättää sen tulevan. Pitäkää mieli kirkkaana ja olkaa valmiit perhokalastuskauden alkuun. Sillä se lähempänä kuin uskommekaan.