Lomat loppuu

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti. Lomalla aika kuluu kuin siivillä. Tuli tehtyä kaikenlaista mutta perhokalastus sai eniten tunteja. Viimeiset kaksi viikkoa pyhitin perhokalastukselle. Ensinmäisellä lomaviikolla ei ollut asiaa joelle Kokemäenjoen tulviessa.

Ne kaksiviikkoa, jotka sain kalastaa olivat myös haasteellisia veden korkeuden vuoksi. Ei ollut mitään asiaa ottipaikoille kalastamaan ja saalis oli sen mukainen. Kirjolohta, toutainta ja ahventa tuli saaliiksi reissuiltani. Paras päivä oli seitsemän toutainta, joista kuusi kappaletta sain alta 40 minuutin. Isoin oli 63 senttinen ja loput 50 sentin molemmin puolin. Kirjolohia sain kymmenkunta ja ahvenia ehkä saman verran kahden viikon aikana.

Oranssimusta perho kalasti parhaiten vaikka muunkin väriset perhot saivat uitto aikaa runsaasti. Ehkä jokin muun värinen perho olisi voinut toimia paremmin mutta itselläni on luotto oranssimusta sävyitteisiin perhoihin Nakkilan koskilla.

Ei ollut ruuhkaa joella. Varmaan siksi, että vesi oli korkealla ja lomakausi on ohi suurimmalta osalta kalastajista. Veden korkeus pilasi toisaalta myös lomani joella mutta toisaalta oli kiva kalastaa sellaisia paikkoja joissa harvemmin kalastaa. Sain nauttia hyvistä ilmoista kauniista lämpimästä syyssäästä.

Tänä  aamuna oli odotukset mielessä korkealla Nakkilaan lähtiessä mutta odotukset karsi alas muutaman tunnin jälkeen. Vesi oli jo korkealla saapuessani joelle mutta sitten se ryöpsähti aivan valloilleen. Kaverini laittoi videopätkän tulvaluukkujen kuohuista voimalaitokselta ja virtaus, sekä veden nousu oli sen mukainen. Niinpä päätin laittaa kimpsut ja kampsut kasaan kotiin lähtöä varten.

Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Saaha nähdä pääseekö tänä syksynä ollenkaan ottollisissa olosuhteissa kalastamaan vai oliko kausi tässä?

Välipäivä

Vähän on jo päässyt perhokalastuksen makuun lomalla. Vaikka vesi on vieläkin korkealla Kokemäenjoessa, niin en ole malttanut olla pois sieltä. Parhaille paikoille ei ole ollut asiaa mutta paikkoja löytyy missä voi kalastaa. Saalit on mennyt kyllä toutaimen ja kirjolohen puolelle.

Tänään keli on sen verran sateinen, että päätin pitää välipäivän joelta. Pyykin pesua, varusteiden huoltoa ja muutaman perhonkin voisi sitoa ajan kuluksi. On taas sitten mukava huomenna lähteä joelle, kun kaikki välineet ovat kunnossa.

Kaksi päivää kalastin Kistua putkeen Nakkilassa. Kistu on hitaasti virtaava niva heti voimalaitoksen jälkeen. Harmi, että se ei ole yhtä kalaisa kuin ennen. Nevan lohi jäi mielellään pyörimään Kistulle taka vuosina mutta Torniolainen lohikanta painelee suoraan ylös. Kahden päivän saaliina oli kahdeksan kirjolohta ja neljä toutainta. Kistu kyllä muuten sopisi hyvin perhokalastukseen korkealla vedellä.

Huomisen ja ylihuomisen ajattelin kalastaa Tynin laavulla. Toisaalta on kiva käydä kalastamassa muitakin kohteita Nakkilan koskilla kuin voimalaitosta. Oppiessa uusia kohteita kalastamaan voi myös saada kalaakin sieltä. Tyni on myös hieno paikka, jossa on kapea koski osuus joka päättyy mietovirtaseen loppuliukuun. Heittopaikkoja ei ole montaa veden olessa korkealla mutta loppuliuku voi antaa yllätyksen saaliin suhteen. Olen viisaampi parin päivän päästä asian suhteen.

Summa sun maarun,niin loppukausi näyttää haasteelliselta saaliin suhteen. Mutta ei saalis ole kaikki kaikessa perhokalastuksessa. Joella olon voi esimerkiksi käyttää heittotaidon kehittämiseen ja nauttia syksyisestä luonnosta.

Reppu pakattu pitkästä aikaa

Haasteellinen lämmin kesä painuu kovaa vauhtia syksyyn. Syyskesä toi rankkasateet ja sen myötä on Kokemäenjoki tulvinut. Eikä sääkartat lupaa helpotusta tulevalla viikolla. Kahden päivä sademäärä lupaa reilua 50 mm vettä taivaalta. Sade valuu suoraan jokeen, koska maa on edelleen märkä edellisistä sateista.

Mutta me ei Tommin kanssa olla vielä heitetty kirvestä kaivoon, vaan maanantai aamuna suunnistetaan heittolaiturille taimen jahtiin. Saas nähdä miten äijien käy? Virtaus on aika hyvä heitolaiturin kohdalla Arantilan yläniskalla ja vettä riittää syvyyden puolesta hyvin. Olosuhteet ovat hyvät mutta onko miehistä taimenen saajaksi? Huomen iltana olemme viisaampia asian suhteen.

Pakko tunnustaa, että kesän tyhjän pyytäminen on meikäläisen paloon hiukan vaikuttanut. Mutta ehkä se on hyväksi. Ei ole enää sellaista väkisin runnomisen makua suussa kalojen suhteen. Mennään rennolla asenteella ja nautitaan päivästä heittolaiturilla.

Lauantai 16.9 menen myös heittolaiturille. Silloin siellä on Lohijoki Oy:n perhokalastuspäivä. Paikalla on perhokalastuksen nimimiehiä joilta odotan saavani hyviä vinkkejä perhon heittoon kaksikätisellä. Kirsikkana kakussa on, että pääsee heittämään veneestä perhoa Arantilan koskien hottipaikoille. Odotan eniten päivästä sitä, että lähden kotiin illalla hiukan parempana perhon heittäjänä.

17.9 sunnuntaina lähden Kymijoelle ensikertaa. Minua on aina kiehtonut Ruhavuolle siellä. Neljän päivän opintomatkan  aattelin sinne tehdä. Saalis odotukset ovat minimaaliset mutta tähtien ollessa kohdalla voi hyvinkin päästä väsyttelemään lohta. Kaikkein tärkeintä on päästä kalastamaan ja nauttimaan syksyisestä luonnosta satoi tai paistoi.

Loppukausi onkin sitten sääjumalan käsissä. Pääsenkö vielä Nakkilan koskille kalastamaan hyvissä olosuhteissa. Toivottavasti vesi laskisi siedettäviin korkeuksiin ja saisi nauttia lokakuisesta perhokalastuksesta täysin rinnoin.

Mutta huomista odotan kuin kuuta nousevaa. Tommin kanssa on aina kiva kalastaa. Hän ei turhia hötkyille, vaan osaa nauttia perhokalastuksen hienouksista tuli kalaa tai sitten ei. Hymy huulilla on miehellä aamusta iltaan. 

Ei muuta kuin heikun, keikun ja nauttikaa syksyistä kalaretkistänne ja hienosta Suomen luonnosta.

Luonnon armoilla

Loman alkuun pari päivää ja odotukset olivat korkealla perhokalastuksen suhteen. Mutta rankkasateet huutoivat Sarellin pojan haaveet kertaheitolla sen suhteen. Kokemäen joessa vesi tulvakorkeudessa sateiden jälkeen ja lisää vettä luvassa taivaalta.

Mutta minkäs voit luonnon kulkiessa omia latujaan. Sitoa perhoja lisää ja toivoa, että syksyllä saisi heittää perhoa hyvissä olosuhteissa. Toivoa aina voi mutta toteutuuko toiveet on eri juttu. Seitsemän kuukautta ja ollaan uuden perhokauden kynnyksellä. Ehkä tuleva kesä paikkaa tämän kauden pettymykset.

Mahdollisuuksia on vielä tälläkin kaudella tähtien osuessa kohdalleen. Yksi hyvä tärppi voi muuttaa kaiken. Periksi en anna vaan aion kalastaa kaikki ne hetket, kun on mahdollista kalastaa joen virtauksien sen salliessa . Kalastetaan sitten vaikka marraskuussa.

Hulluin kalastusmuoto on perhokalastus, jota olen eläissäni harrastanut. Mutta hullulla on hullun huvit ja siksi perhokalastus sopii minulle hyvin. Toivottavasti tämä hulluus saa vielä jatkua pitkään. 57- vuotiaana tämä hulluus iski minuun. Hulluna on hyvä olla ja tunnustaudun julkisesti perhohulluksi.

Uuteen nousuun

Vuodet ei ole veljiä keskenään. Haasteellinen perhokausi on kääntynyt jo loppua kohti ja tähtihetket on ollut minulla vähissä. Viisi taimenta plakkarissa ja yhtä lohta sain uittaa hetken. Siinä minun kautteni tähän mennessä. Mutta hienoja hetkiä olen saanut viettää perhovapani kanssa kesäisissä öissä ja aamuissa.

Kotijokeni vesi on ollut liian lämmintä pitkään. Juhannusviikolla veden lämpö hyppäsi 20 asteen tienoille ja siellä se miltein on pysynyt. Taimen ja lohi on ollut sen myötä hyvin passiivisia joella. 

Mutta viikko töitä ja sitten alkaa kolmen viikon loma, jonka käytän pääsääntöisesti perhokalastaen Nakkilan koskilla. Mielessä on käynyt myös Kymijoki. En ole koskaan kalastanut Ruhavuolteella ja siksi tekisi mieli käydä viettämässä muutama päivä siellä.

Mitä olen oppinut neljän perhokalastus kautteni aikana on nöyryys. Kaloja ei oteta, ne saadaan. Vuodet ovat erinlaisia. Säätilat vaihtelevat, virtaukset joessa muuttuvat ja veden lämpö on ollut myös vaihteleva kesien kesken. Nämä kaikki vaikuttavat kalojen liikkumiseen ja aktiivisuuteen. 

Kautta vielä jäljellä ja toivo elää perhomiehen sielussa. En odota mitään hirmusaaliita mutta jos pari nättiä taimenta edes saisi. Päivä joella lomalla on laatuaikaa itselleni sain siten kalaa tai en. Luonto, hiljaisuus ja hyvät kaverit jokirannassa vetää minut sinne uudelleen ja uudelleen.