Pään tyhjennyskausi

Kokemäenjoki tulvii edelleen runsaiden sateiden johdosta ja talvi tuli aikaisin Suomeen. Laitoin perhovälineet talvisäilöön odottamaan kevättä. Nyt minulla on menossa pään tyhjennyskausi.

Eli en juuri tee mitään perhokalastuksen suhteen. Nollaan pääni menneen kauden suhteen ja hyvät muistot kesästä taltioin mieleni sopukoihin. Jotenkin vaikea mennyt kausi pyörii mielessäni silloin tällöin. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten välttää samat virheet uudelleen. Tietysti säänjumalalle en voi mitään. Se otetaan vastaan mitä annetaan ilman turhia kiukutteluja. Jo vanhassa virressäkin lauletaan: Hän ilmat ja säät säätää. Minkään ei ole muuttunut tosta hetkestä.

Perhon perhoa en ole sitonut syyskuun jälkeen. Kaikki sidontatarvikkeet ovat odottamassa uusia ideoitani. Mielikuvissani pyörähtelee kyllä kuvat tulevista uusista perhoistani mutta antaa vielä mielikuvani vahvistua rauhassa. Kyllä noita perhoja on entuudestaan jo rasiat täynnä ja osalla ei ole vielä kalastettu kertaakaan.

Toisaalta on kiva tehdä jotain muuta pitkän kauden jälkeen,  joka jäi nyt kuuden kuukauden mittaiseksi johtuen kotijoen tulvista. Nukun enemmin, harrastan liikuntaa ja vietän koti-iltoja vaimoni kanssa, joka kalastuskautena on miltei yksin koko kesän. Ukko käy ainoastaan nukkumassa kotona viikonloppuisin. Täytyy antaa vaimolle iso kiitos, että saan harrastaa perhokalastusta intohimoisesti kesäisin.

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti ja kevät saapuu aikanaan niin kuin muinakin vuosina. Alkaako kausi aikaisin vai myöhään se jää nähtäväksi. Kolmen viikon haarukka on miltei aika tarkka arvio kauden alkuun maaliskuun puolivälistä eteenpäin. Riippuen jäiden lähdöstä ja kevät tulvista. Mutta hyvää kannattaa odottaa sano poika treffeillä kun tyttö oli kolme tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Hyvää uuden kauden odotusta jokaiselle perhokalastuksen harrastajalle.

Rospuuttokausi alkoi

Se ois sitten se aika vuodesta, kun meikeläinen kulkee pää painuksissa. Kesä takana hienoine kalastusreissuineen ja pitkä pimeä talvi edessä. Talvi, joka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi.

Mutta ajatukset ja tekemiset ovat suunnattava vähäksi aikaa muihin harrastuksiin. Minulla se tarkoittaa aktiivisempaa kuntosalilla käyntiä. Tämä pohjustaa vanhan miehen tulevaa perhokalastuskautta. Ei voi antaa nuoremmille periksi siinä, ettei kunto riittäisi pitkiin kalastuspäiviin. 

Mutta nyt keskityn siihen, että sisälläni oleva alakulo väistyy ja alan näkemään kaiken hyvän ympärilläni maailman myllerryksistä huolimatta. Elämää on ilman perhokalastustakin mutta perhokalastus tekee elämästä hienomman. Täytyy muistaa, että perhokalastus voi loppua meiltä monelta äkkiä. Sairaus, vamma tai muu raju elämän muutos voi päättää harrastuksen hetkessä.

Juuri nyt ei tee mieli istua perhopenkin ääreen. Tahdon vetää happea ja sitten alan katsomaan uuteen kauteen uusin silmin. Tahdon haastaa itseäni uusilla kokeiluilla. Unohtaa tutut, turvalliset tekemiset ja kokeilla jotain uutta. Uutta, joka käskee poistumaan omalta mukavuus alueelta perhokalastuksen saralla. Onko se uusia perhoja, uutta uittotapaa vai uusia siimoja? Mistään en ole varma mutta jokin sisällä käskee minua uusiutumaan.

Mutta nyt nökötän laiskanlinnassani ja olen alakuloinen. Alakulo, joka yrittää koittaa voittaa kesän muistot sielustani. En anna alakulon voittaa minua. Laitan vastaan ja kaivan sieluni syövereistä kesän hienot muistot. Muistot, jotka pitävät minua pinnalla uuteen kevääseen. Kevääseen, joka sytyttää sieluni palon perhokalastukseen.

Perhokalastuksen aloittaminen

Muistelin juuri sitä, kun ostin ensimmäisen kaksikätisen perhovavan vuonna 2019 heinä- elokuun vaihteessa. Se oli Airflow:n valmissetti luokassa 14/9. Kotia päästyäni purin setin innoissani myyntipakkaukseta ja olin ulkona kuin lumiukko. Miten opin heittämään ja miten opin lajin hienoudet olivat ensinmäiset ajatukseni perhokalastuksesta.

Mutta into oli kova, setti kasaan, muutama video youtubesta heittämisestä ja kotirantaan testaamaan settiä. No, lentihän se siima jokusen metrin ja sain ensi tuntuman lajiin. 

Sitten aattelin, että mitä sitä yksin hakkaa päätä seinään perhokalastuksen hienouksissa ja lähdin seuraavaksi Nakkilan koskille settini kanssa. Siellä pojat ottivat hienosti porukkaan vanhan äijän ja antoivat perusopetusta heittämisessä ja tietoa siimoista sun muista hienouksista. Alkuun olin päästäni pyörällä siitä tietomäärästä jonka sain ensinmäisen kuukauden aikana kokeneenmilta perhokalastajilta.

Heittoa, heittoa ja siimojen uusimisen kautta aloin pian päästä hiukan jyvälle kaksikätisellä heittämisestä ja kalastamisesta. Opin myös, että jokaista neuvojaa kannatti kuunnella, testata neuvoja käytännössä ja ottaa neuvot käyttöön jotka tuntuivat toimivilta itselläni. Jokainen neuvoja oli tietyllä tavalla oikeassa mutta pian huomasin, että jokaisella oli omia mieltymyksiä perusasioiden lisäksi.

Kausi kaudelta olen saanut oppia lisää tästä hienosta lajista ja neljän täyden kauden jälkeen voin sanoa oppineeni perusasiat. Heitto kulkee sen verran, että saalistakin tulee silloin tällöin ja välineitä on riittävästi peruskalastukseen.

Perhokalastusta voi harrastaa ihan perusvälineilläkin, jotka eivät ole kovin kalliita. Nälkä kasvaa syödessä ja perhokalastus välineet ovat lisääntyneet vuosien saatossa minunkin varastossani. Mutta hinta ei takaa laatua 100 prosenttisesti. Kahluuvarusteiden kohdalla olen saanut kokea suurimmat pettymykset. Kahluuvarusteissa näkee tuotteiden virheet nopeimmin tuotteen vuotaessa vettä läpi sisäpuolelle kastellen kalastajan.

Vavoista voin sanoa sen verran, että ei ole yhtä oikeaa merkkiä. Maku ja tottumus kysymys minkä merkkisellä kukin kalastaa. Pääasia, että setti on sopiva kalastajalle. Valtamerkkejä ei ole montaa loppujen lopuksi ja käyttäjiä on jokaisella merkillä. Toimivan hyvän vavan voi saada 300- 400 eurolla ja tämän jälkeen vavoilla hinta voi olla miltei mitä vain. Porukka jossa kalastan niin kalleimmat vavat ovat n. 1000 euron hinta luokkaa kappale ja nämä ovat jo huippuvapoja joilla on ilo kalastaa pitkiä päiviä.

Perhokelat lohiluokassa 9- 12 maksavat alimmillaan 70- 80 euroa kappale. Huippukelat vesitiivillä jarrujärjestelmällä ja hyvällä jarrulla maksavat 300 eurosta ylöspäin. Itse olen saanut ennätysloheni  60 euron 8-9 luokan kelalla, että halvallakin kelalla voi saada ison kalan ylös.

Paremmat perhokalastusvälineet eivät takaa saalista mutta niillä on mukavampi kalastaa pitkiä päiviä joella. Tietysti hintavammat kelat ja vavat ovat toimintavarmempia pitkässä juoksussa ja näin antavat hintansa takaisin käyttövuosien myötä.

Käytettyjä perhokalastusvälineitä löytyy hyvin myös netistä. Paras paikka ostaa on käytettyjä välineitä on www.perhokalastus.net. Siellä on yleensä rehellisiä myyjiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ainut miinus perhokalastusvälineitä käytettynä ostaessa on hinta. Monesti tuotteet ovat ylihinnoiteltuja käyttävuosiin nähden. 

Ajatukset ensi keväässä

Katselen keittiöni ikkunasta ohi virtaavaa Kokemäenjokea ja huokaan syvään. Voimalaitoksen tulvaluukut sylkevät vettä lisää tulvivaan jokeen. Tämä kausi ei mennyt ihan suunnitemien mukaan säiden osalta mutta pieni perhokalastaja ei voi mitään säiden jumalalle. Se otetaan vastaan mitä annetaan.

Mutta ajatukseni alkavat siirtyä pikku hiljaa uuteen kauteen ja kevääseen. Talviloma on jo varauksessa viikolle 17 ja toivon säiden jumalan suosivan minua silloin. Tuttu joki toivottavasti on silloin odottamassa minua avosylin.

Uusia perhoja pyörittelen mielessäni ja sidontapenkki odottaa minua pöytäni ääressä. Tuttu turvallinen kaverini sidontapenkki jakaa haaveeni ja tuskani pimeinä talvi-iltoina peräkammarissa lukuvalon seuratessa yhteisiä touhujamme. Ne kaikki haaveeni saa minut jaksamaan pimeän talven yli uuteen kevääseen.

Neljä hienoa kesää olen saanut harrastaa perhokalastusta. Onnistumiset ja pettymykset ovat joella on ehkä kasvattanut enemmin ihmisenä kuin perhokalastajana. Pitkäjänteisyys ja rauha sisälläni ovat saaneet minussa uuden muodon. En enää hitsaa asioista niin äkkiä kuin ennen ja tunnen lepoa rauhaa sisälläni.

Kaksikätisellä vavalla kalastan ja en aio opetella yksikätisen perhovavan metkuja enää kuusikymppisenä. Tahdon oppia lisää perhokalastuksesta kahden käden vavan kanssa. Hienoa, että en voi koskaan tulla valmiiksi perhokalastuksen saralla. Ehkä silloin tiedän perhokalastuksesta jotain, kun minut lasketaan maan poveen perhovapani kanssa. Toivottavasti tähän menee vielä paljon aikaa.

Kirjoittelen näin yleisesti blogissani perhokalastuksesta ja kokemuksistani, koska minun on turha alkaa neuvomaan muita tässä lajissa. Nautin perhokalastuksesta todella paljon. Olen ikäni kalastanut mutta perhokalastus vei koko sydänmeni. 

Kuusi pitkää kuukautta pitää kärvistellä uuden kauden alkuun. Sen ajan käytän perhojen sitomiseen ja kuntosalilla käymiseen. Pakko hoitaa kuntoa tällä iällä, että jaksaa kalastaa kymmenen tuntisia päiviä jälleen ensi kautena. Tietysti vietän aikaani vaimoni kanssa myös, että hän keväällä miltei pakottaa minut lähtemään perhokalastamaan.

Haaveita, odottamista ja tuskaa on tiedossa tulevina pimeinä talvikuukausina. Mutta nautitaan siitä mitä meillä on muuta elämässä. Ei perhokalastus ole elämän tärkein asia mutta sen on todella hieno harrastus.

Kausi lähenee loppuaan

Kelit ja joen virtaukset näyttävät siltä, että kausi päättyy tämän kuun aikana. Tästä kaudesta ei ole lapsille paljon kerrottavaa. Vaikea kausi monella tapaa mutta jokunen taimen sentään tuli. Lohi jäi saamatta tänä kesänä mutta uusia kesiä on tullossa, toivottavasti.

Suurin ongelma oli tänä kesänä säätilat. Ensin pitkä lämminkausi lämmitti Kokemäenjoen veden yli 20 asteiseksi ja sitten heti perään alkoi satamaan normaalia enemmin. Sateet ovat nostaneet joen pinnan korkeuden ylös. Virtaukset ovat olleet pitkään 300- 400 kuutiota joka on aivan liikaa perhokalastukseen. 

Mutta ne reissut jotka olen saanut tehdä luonnon helmaan ovat olleet nautinnollisia. Hiljaiset kesäyöt ja aamut ovat ladanneet mieleni akut pitkälle talveen. Haaveet ja odotukset antavat tulevan kauden odotukseen voimaa loppukeväästä. Perhokalastus on paljon muutakin kuin kalan saantia. Mutta onhan se joskus kiva saada jotain siiman päähän.

Niistä muutamasta reissusta jotka teen vielä Nakkilan koskille niin en odota mitään ihmeitä. Enemmin se sellaista hyvästi jättöä rakkaalle kotijoelle, joka jatkaa virtaamistaan kaikesta huolimatta. Joki virtaa talven yli omassa yksinäisyydessään ja valmistaa itsensä uuteen kesään talvella. En tiedä minkälaisen kauden joki saa aikaiseksi mutta odotan sen olevan parempi kuin tämä kausi. Tuntemattoman sotilaan sanoin: Kaikki on korkeimassa kädessä.

No, jotain on kuitenkin taas oppinut tällä kaudella ja toivottavasti saan oppia lisää tulevana kautena. Räpeltäjä olen vielä perhokalastuksen suhteen mutta kiva harrastus tämä on vanhalle miehelle. Saa ulkoilla, nauttia luonnosta ja hyviä kavereita on aina seurana jokivarressa.