Kylmää kyytiä

Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.

Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa. 

Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.

Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.

Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.

Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.

Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.

Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.

Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.  

Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.

Kaikki on ready

   Kuva: Copilot

Lumet sulaa, joet tulvii ja minä odotan h-hetkeä mieli malttamattomana. Minun h-hetkeni on se, että tulvien hiukan hellittäessä pääsen joelle perhokalastamaan. Kotijokeni Kokemäenjoki on iso joki ja joen virtaukset ovat 500 kuution luokkaa tällä hetkellä. Lisäksi pienet sivujoet laskevat tulvien mukana savea isoon jokeen värjäten sen veden ruskeaksi.

No , mitäpä sitä turhaan hermoilemaan asian tiimoilta. Luonto toimii tahtomansa mukaan ja meidän on elettävä luonnon mukaan tässä asiassa. Joki virtaa niin kuin tahtoo meidän tahtoa kuuntelematta.

Mutta ei mitään hätää. Olen valmistaunut kauden aloitukseen ja olen valmiina kuin koira oven takana odottamassa aamupissalle pääsyä. Silloin, kun  joen kamera näyttää veden virtauksen laskeneen,  niin minä lähden kalastamaan.

Kokemäenjoki on koko kauden haasteellinen kalastaa johtuen joen suurista virtausvaihteluista. Joen voimalaitokset säätelevät virtaamaa sähkön kulutuksen, sekä hinnan mukaan. 

Mutta mitä sitä valittamaan,  niillä mennään miten joki virtaa.

Perhot alkavat olla valmiina rasioissa joita sidoin n. 200 kappaletta eli uusilla putkiperhoilla pääsee kauden aloittamaan. On isoa, painotettua, pientä ja kevyttä putkiperhoa eri tilanteisiin ja hetkiin. Värimaailma on kirkaita värejä eri muodoissaan ja mustia perhoja tein tähän vuoteen eri variaationa enemmin kuin menneinä vuosina. Jotenkin uskon tämän vuoden olevan mustien perhojen vuosi omalla kohdallani.

Mitä sitä tässä enempää jaarittelemaan. Pakkaan repun sängyn viereen valmiiksi ja toivon, että vaimo ei siihen kompastu öisellä wc reissullaan. Muuten ottaisin repun viereeni sänkyyn mutta vaimo ei hyväksy kolmen kimppaa. 

Kireitä kauden aloitukseen 

Viides kausi lähenee

Talvi ja kevät käy kamppailuaan talven tehdessä viime hyökkäyksiään. Talvi tietää häviävänsä mutta silti tahtoo kiusata kevättä, jotta me kaikki miltei odotamme. 

Niin minäkin odotan perhopenkkini äärellä kevättä lämpöineen ja viidennen perhokalastukauden alkua, joka on todella lähellä alkamistaan.  Mutta turha kiire pois aloituksen kohdalta. Kyllä joelle ehtii vähän myöhemminkin joen virtauksien ollessa rauhallisemmat.

Mitä olen oppinut perhokalastuksesta lyhyen urani aikana? Ensin sen, että tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi, vaan jokainen reissu joelle antaa jotain uutta työkalupakkiin. Toisekseksi, hyvää ja halpaa ei ole olemassa. Kannattaa panostaa välineisiin joilla perhokalastaa. Ei kannata ostaa kaikein halvimpia välineitä mutta ei myöskään kaikkein kallimpia välineitä välttämättä. Kanttaa välineet valita sen mukaan mitä kalastaa ja missä kalastaa. Kolmanneksi, tiettyjen perhokalastusvälineiden hinnat ovat nousseet tosi rajusti. Esim. siimojen hinnat ovat nousseet todella paljon. Esim Guidelinen 4 d tippit maksoivat vuonna 2020 keskimäärin 27- 29 euroa ja hinta on n.44 euroa kappale. Mutta kaikki hinnat tässä on noussut koronan ja Ukrainan sodan vuoksi.

Unhoitetaan valittaminen ja keskitytään itse asiaan eli perhokalastukseen. Paketti alkaa olla minulla kasassa tulevaa kautta varten. Muutamat rannarit vielä vaihtaisi keloihin ja tarkistaisi vanhempien kahluuhousujen kunnon, niin kaikki alkaisi olla kunnossa. Tietysti valtion kalastuksenhoitomaksu tarvitsee lunastaa vielä täksi vuodeksi, niin sitten voi lähteä hyvin mielin joelle säiden ja joen virtauksien ollessa kohdillaan. Siellä se sitten joella miltei kaikki lomat ja vapaa- ajat menevätkin Sarellin pojalla vai olenko sittenkin jo pappa iän ylittäeassä 60 vuotta? 

Tarina Nakkilan koskilta

Oli kaunis kesäpäivä, kun Jussi ja Antti päättivät lähteä perhokalastamaan Nakkilan koskille. He olivat kuulleet, että siellä oli hyvä mahdollisuus saada lohta ja taimenta. He pakkasivat autonsa kalastusvälineillä, eväillä ja teltalla, ja ajoivat kohti koskea.

Perille päästyään he valitsivat sopivan paikan rannalta, josta heillä oli hyvä näkymä veden virtaukseen. He pukivat päälleen kahluuhousut ja saappaat, ja kiinnittivät perhot siimoihinsa. He heittivät siimat veteen, ja alkoivat seurata perhojen liikkeitä. He toivoivat, että joku kala tarttuisi koukkuun.

He kalastivat tunnin verran, mutta eivät saaneet mitään. He vaihtoivat perhoja, ja yrittivät eri paikkoja, mutta tuloksetta. He alkoivat tulla kärsimättömiksi, ja miettivät, oliko heidän tietonsa kosken kalakannasta vanhentunutta. He päättivät pitää tauon, ja nauttia eväitään.

He söivät leipää, juustoa ja makkaraa, ja joivat kahvia termospullosta. He katselivat kosken kuohuja, ja kuuntelivat veden solinaa. He rentoutuivat, ja unohtivat hetkeksi kalastuksen. He juttelivat niitä näitä, ja nauroivat vanhoille muistoille.

He olivat juuri aikeissa jatkaa kalastusta, kun he huomasivat, että joku oli tullut heidän seuraansa. Se oli vanha mies, jolla oli pitkä parta ja karvalakki. Hänellä oli kädessään vanhanaikainen bambuvapa, ja olallaan nahkainen kalastuslaukku. Hän tervehti heitä ystävällisesti, ja kysyi, oliko heillä ollut onnea.

Jussi ja Antti vastasivat, että ei ollut, ja kertoivat, että he olivat yrittäneet eri perhoja ja paikkoja, mutta eivät olleet saaneet edes tärppiä. Vanha mies nyökkäsi, ja sanoi, että hän tiesi, mistä se johtui. Hän sanoi, että koskessa oli erityinen kala, joka oli niin viisas, että se osasi välttää kaikki koukut. Hän sanoi, että se oli suuri lohi, joka oli elänyt koskessa jo vuosia, ja jota kaikki kalastajat olivat yrittäneet saada, mutta kukaan ei ollut onnistunut. Hän sanoi, että se oli kosken kuningas, ja että se oli niin arvokas, että sen saaja saisi toivoa mitä tahansa.

Jussi ja Antti kuuntelivat vanhan miehen tarinaa, ja ihmettelivät, oliko hän tosissaan. He ajattelivat, että hän oli ehkä vain hullu, tai halusi kiusata heitä. He kysyivät, oliko hän itse yrittänyt saada kosken kuningasta. Vanha mies hymyili, ja sanoi, että oli, mutta ei ollut vielä onnistunut. Hän sanoi, että hän oli kalastanut koskella jo kymmeniä vuosia, ja että hän oli nähnyt kosken kuninkaan monta kertaa, mutta ei ollut saanut sitä kiinni. Hän sanoi, että hän oli kehittänyt erityisen perhon, joka oli tehty kosken kuninkaan suosikkiruuasta, ja että hän oli varma, että se toimisi. Hän sanoi, että hän oli tullut tänään koskelle viimeistä kertaa, ja että hän aikoi saada kosken kuninkaan, tai kuolla yrittäessään.

Jussi ja Antti katsoivat vanhan miehen silmiä, ja näkivät niissä palavan innon. He alkoivat epäillä, että hän puhui totta, ja että hänellä oli todella erityinen perho. He kysyivät, voisivatko he nähdä sen. Vanha mies nyökkäsi, ja avasi kalastuslaukkunsa. Hän otti esiin pienen rasian, jossa oli yksi ainoa perho. Hän näytti sitä heille, ja he hämmästyivät. Se oli kaunein perho, jonka he olivat koskaan nähneet. Se oli tehty kirkkaista höyhenistä, helmiäisistä ja kultalangasta. Se loisti auringossa, ja heijasti kaikki sateenkaaren värit. He kysyivät, mistä se oli tehty. Vanha mies sanoi, että se oli salaisuus, mutta että se oli jotain, mitä kosken kuningas ei voinut vastustaa.

Jussi ja Antti ihailivat perhoa, ja tunsivat kateutta. He ajattelivat, että jos heillä olisi sellainen perho, he saisivat varmasti kosken kuninkaan. He kysyivät, voisivatko he kokeilla sitä. Vanha mies pudisti päätään, ja sanoi, että se oli hänen perhonsa, ja että hän ei antaisi sitä kenellekään. Hän sanoi, että hän oli valmis jakamaan kosken muiden kalojen kanssa, mutta että kosken kuningas oli hänen kohtalonsa. Hän sanoi, että hän oli tullut tänne yksin, ja että hän lähtisi täältä yksin, kosken kuninkaan kanssa tai ilman.

Jussi ja Antti ymmärsivät, että vanha mies oli päättäväinen, ja että he eivät voisi saada häntä muuttamaan mieltään. He päättivät olla kunnioittavia, ja toivottivat hänelle onnea. Vanha mies kiitti heitä, ja sanoi, että hän toivoi heille myös onnea. Hän sanoi, että hän oli iloinen, että oli tavannut heidät, ja että he olivat mukavia nuoria miehiä. Hän sanoi, että hän oli varma, että he saisivat vielä paljon kaloja, jos he vain jatkaisivat yrittämistä. Hän sanoi, että hän oli nähnyt, että heillä oli hyvät kalastustaidot, ja että he rakastivat luontoa. Hän sanoi, että se oli tärkeintä, eikä se, kuinka paljon kaloja sai.

Jussi ja Antti olivat liikuttuneita vanhan miehen sanoista, ja tunsivat kunnioitusta häntä kohtaan. He sanoivat, että he olivat myös iloisia, että olivat tavanneet hänet, ja että hän oli viisas ja ystävällinen vanha mies. He sanoivat, että he toivoivat, että hän saisi kosken kuninkaan, ja että hänen toiveensa toteutuisivat. He sanoivat, että he halusivat nähdä hänet vielä uudestaan, ja kuulla, miten hänen kävi.

Vanha mies hymyili, ja sanoi, että ehkä he näkisivät vielä uudestaan, jos kohtalo niin salli. Hän sanoi, että hän oli valmis lähtemään, ja että hän menisi etsimään kosken kuningasta. 

Kirjoitaja: Copilot

Maltti on valttia

Kelit on ollut plussalla ja lumet sulaa hyvää vauhtia. Tunne vie miestä jo joelle kuin keväistä kollia yöjuoksulle mutta järki laittaa hanttiin. Mitä tässä kiiruhtamaan,  sillä joki tulvii lumien sulaessa. Olen kotona ja valmistaudun rauhassa tulevaan kauteteen. Kyllä joella ehtii olemaan aivan tarpeeksi, kun miltei kaikki vapaat ja lomat siellä kuitenkin vietän.

Maltti on myös valttia kalastaessa. Iän karttuessa sitä miettii monesti millaisia riskejä kanttaa ottaa joella. Etenkin yksin kalastaessa olen hyvin varovainen liikkeissäni ja miten kahlaan joessa. Tietysti vahinko voi sattua vaikka olisi kuinka varovainen. Mutta vara ei venettä kaada sanotaan.

Sanotaan myös, että ilman riskejä ei mitään saa. No, tietty riskinotto on aina paikkallaan mutta siinäkin pitäisi olla järki mukana. Tunteella ei kannata riskeerata mitään, sillä aina silloin tulee usein tehtyä vääriä valintoja niin kalastaessa kuin myös muussakin elämässä.

Perhopenkin ääressä olen tehnyt mustaa perhosarjaa. Jotenkin on sellainen tunne, että musta sävyitteiset perhot on hottia jossain vaiheessa kautta Kokemäenjoella. Pieni kutina on jopa ennästyskalasta. No, se nähdään lokuun lopulla onko Sarellin pojalla yliluonnollisia ennustajan kykyjä vai paskaa tuuria.

Mutta niihin perhoihin on uskottava millä kalastaa. Siinä on jokin ihmeellinen voima. Kai sitä kalastaa eri tavalla, kun on usko tekemiseen ja perhoihin.  Se on vähän sama juttu, kun nuorena poikana tanssilavalle mentäessä. Jos ei ollut uskoa saatille pääsystä, niin usein jäi ilman. 

Kausi lähestyy kovaa vauhtia. Valmistaudutaan kunnolla ja uskotaan tekemiseen joella, kun se hetki koittaa. Ei tehdä asioita epäuskon vallassa, ettei käy niin kuin minulle nuorena kollina tanssilavalta lähtiessä. Sain taluttaa ainoastaan polkupyörää kohtia kotia, kun en kyennyt humalastani johtuen ajamaan pyörääni.