Mitä teen talvella?

Talvi on yksi vuoden aika muiden joukossa. Mutta monelle perhokalastajalle talvi on vaikein vuoden aika. Odottaa kevättä kuin kissa maitokuppia. Kevät tulee varmasti mutta hitaasti.

Itse valmistaudun seuraavaan kautteen sitomalla uusia perhoja, huoltamalla varusteita ja hoitamalla kuntoani. Vanhan miehen ei parane jäädä sohvalle odottamaan kevään tuloa.

Toisaalta on hieno istua perhopenkin ääressä ja haaveilla kesä öistä joella. Mikä on hienompaa kuin kesä yö joen rannassa. Hiljaisuus, luonnon tuoksu, nähdä kalojen pintominen ja jos hyvin käy niin saada lohi tai taimen siiman päähän hiljaisuuden keskellä. Nautin luonnosta kesällä. Saa palautua kaikesta arjen hälinästä.

Talvella en enää kalasta missään muodossa. Teen sen tarkoituksella, että voin antaa aikaa myös vaimolleni. Elämä ei ole pelkkää perhokalastusta mutta se kruunaa kaiken elämässäni.  Saada aikaa itselleen ja nauttia Suomen hienosta kesästä veden äärellä. Mikä vois olla hienompaa?

Monta kalakaveria on kuin kesäheiloja. Emme ole missään tekemisissä talvella. Mutta monen kalaverini kanssa pidämme yhteyttä ympäri vuoden. En ole eläissäni saanut niin montaa uutta kaveria mitä perhokalastuksen kautta olen saanut. On ollut monta hienoa juttuhetkeä joen rannassa kalastuksen lomassa. Eli perhokalastus on myös hyvin sosiaalinen laji. Kaveria ei jätetä ja uusia kavereita autetaan kalastuksen saloissa.

Perhokalastus sopii kaikille

 

En ole mikään tietäjä tai guru perhokalastuksen saralla. Olen vanha äijä, joka innostui perhokalastuksesta vanhoilla päivillään. Syyskesällä 2019 ostin ensimmäisen kaksikätisen perhovavan valmiina settinä. Pari kertaa heitin kotirannassa videoita katseltuani malliksi koeheitot.

Eipä heitot ollut kummoisia mutta innostuin asiasta ja päätin lähteä rohkeasti muiden perhokalastajien seuraan Nakkilan koskille. Huuli pyöreänä kuuntelin poikien keskusteluja rannassa. " Ammatisanasto" tuntui vaikealta vanhan miehen korvaan. Tipit, rannarit, vapaluokitukset ja perhomallit olivat täyttä hebreaa aloittelijalle. Mutta pojat antoivat neuvoja ja opetusta auliisti perhokalastuksen saloihin. Sen verran opin heittämään, että sain ensimmäisen loheni siiman päähän sinä syksynä. Tietysti olin yksin  rannalla heittämässä saadessani lohen. Voi sitä iloa ja riemua kalan ollessa haavissa. Lohen mittaus, pakollinen kuva kalasta ja lohi takaisin vapauteen.

Näin alkoi minun perhokalastukseni ja nyt olen kalastanut kaksikätisellä perhovavalla kolme täyttä kesää. Saalistakin olen saanut ihan mukavasti joka kesä. Mutta tämä laji tekee nöyräksi joen lohien ja taimenien edessä. Ei ole itsestään selvyys, että saalista tulee joka reissu tai joka kuukausi. Voi tulla sellainenkin kesä, että saa heittää tyhjää muiden vedellessä kalat rannalle.

Perhokalastuksessa on monta eri asiaa, joka tekee siitä mielenkiintoisen kalastuslajin. Sitä voi harrastaa kuka vain ikään tai sukupuoleen katsomatta. Lajin pariin pääsee mukaan melko halvalla puhuttaessa välineistä ja nykyvavat ovat laadukkaita myös halvimmassa hintaryhmässä. Jos olet haaveillut perhokalastukseta niin helpoimmin pääset mukaan ottamalla yhteyttä lähelläsi olevaan perhokalastusseuraan. Perhokalastajat ovat avuliaita auttamaan uusia harrastajia alkuun lajin saloihin. Salat eivät ole rakettitiedettä ja jokaisesta voi tulla perhokalastaja.

Olkoon tämä aloitus tälle blogille. Kutsun myös joitakin kavereitani myös kirjoittamaan blogiini kokemuksiaan perhokalastukseta ja kertomaan eri perhokalastusmuodoista.