Positiivista ja negatiivista

Tammikuu ja talven pitäisi olla parhaimmillaan. Katin kontit, vettä sataa ja Kokemäenjoki tulvii. Ei viitsi paljoa ulos nokkaansa työntää.

Mutta jos on negatiivisia fiboja paljon niin jotain positiivista löytyy myös joukosta. Toisaalta on kalastuksen kannalta hyvä, että tulee " välikevät" ja joki tulvii nyt lumien sulaessa. Varmaan tulee lunta vielä lisää tänä talvena mutta kaikki lumien sulaminen välissä on poissa kevättulvasta.

Positiivista on myös se, että joki ei pääse kunnolla jäätymään ja kalat nousevat jokeen paremmin. Näin voisi odottaa hyvää kevätkautta perhokalastuksen kannalta. Toivottavasti helmikuu ei tee hallaa haaveilleni ja saisi aloittaa perhokalastuskauden aikaisin.

Nyt sidotaan perhoja ja haaveillaan tulevasta kaudesta. Haaveita pitää olla mutta nöyränä poikana pitää saapastella jokirantaan kauden alussa vapa kourassa. Edellisten vuosien onnistumiset pitää nollata päästä ja aloittaa uusi kausi nollasta. Tietysti se tieto ja vähäinen taito jonka on saanut oppia muutaman kauden aikana pitää hyödyntää mahdollisimman hyvin. Mestari en ole ja siksi en tahdo tulla. Tahdon vain nauttia perhokalastuksesta ja olla kiitollinen ahdille, jos joitain ahti minulle suo.

Jutut alkavat olla vähissä käsien täristessä uuden kauden ovella. Tulevana kautena laitan blokiini päivityksiä kalareissuilltani. Toivottavasti voin kirjoittaa ja jakaa videoita muustakin kuin "munat pataan" päivistä. Suurin osa päivistä on niitä "munat pataan" päiviä mutta huono päivä kalassa voittaa hyvätkin kotiolot vai miten se meni?

Ajatuksia menneestä ja tulevasta

kuvassa kesän 22 isoimmat taimenet

Viime kesä tuli kalastettua miltei kokonaan Nakkilankoskilla Kokemäenjoella. Työpaikan vaihdoksen myötä lomani siirtyi syksyyn ja ei ollut mahdollisuutta lähteä pohjoiseen kalastamaan.

Kesä oli hyvin haasteellinen joen virtauksien ja joen veden lämpötilan vuoksi. Sähkön korkea hinta sai sähköyhtiön voimalaitoksesta ottamaan kaiken hyödyn irti. Lisäksi pitkä hellejakso kesällä nosti jokiveden lämpötilan korkealle.

Lohi oli hyvin vähissä joessa ja ne muutamat lohet jotka olivat siiman päässä niin nekin pääsivät irti. Mutta taimen korvasi lohen onnistumisina. Itselläni oli tähän mennessä paras taimen kesä vaatimattomalla perhokalastaja urallani. 

On kiva muistella mennyttä kesää ja haaveilla tulevasta kesästä. Nyt on jo varattuna Neidenin reissu alkukauteen ja sormet syyhyävät päästä pitelemään perhovapaa kädessä. Neiden tosin ei ole enää se lohijoki joka se on ollut vielä 2000 luvun alussa mutta Neidenin luonto ja hyvät kalakaverit korvaavat heikon saaliin. Tietysti, jos tähdet osuvat kohdilleen niin voi päästä pitelemään ennätys lohta siiman päässä. Reissun jälkeen nähdään miten on käynyt.

Tietysti Nakkilan koskilla tulee muuten vietettyä kaikki vapaa-aika tulevana kesänä perhoa heittelen niin kuin ennenkin. 

Tein tietoisen valinnan, kun aloitin perhokalastuksen. Pitäydyn ainoastaan kaksikätisissä vavoissa. Ikäni vuoksi päätin keskittyä ainoastaan lohen ja meritaimenen kalastukseen. Siinä minulla on sarkaa aivan riittävästi opeteltavakseni. 

Nyt nukkumaan ja näkemään unia perhokalastuksesta kesällä 23😊

Virheistä oppii

Oppia ikä kaikki sanotaan. Parhaat opit saa valitettavasti monesti kantapään kautta. Niin myös perhokalastuksessakin voi käydä ja monelle on käynytkin. 

Itsekkin olen maksanut oppirahani perhokalastuksessa välineiden menetyksillä ja väärillä väline valinnoilla. Jos kalastaa muutaman päivän kesässä, niin ei ole tärkeää minkälaiset kahluuhousut ostaa. Mutta jos kalastat vaikka 30 päivää vuodessa, niin silloin alkaa välittämään kahluuhousujen laadusta ja veden pitävyydestä. 

Sen tunne, kun vapa katkeaa heittäessä tai kaadut rantakivikossa vavan iskeytyessä kivikkoon. Näin voi käydä kenelle tahansa perhokalastajalle. Kalastaessa synkillä siimoilla liian ohut rannari voi koitua heittosiiman menetyksenä perhon jäädessä pohjaan kiinni.

 Kaikkea voi sattua kalastaessa ja siksi on syytä pitää järkipässä kahlatessa virtaavassa joessa. Silti voi kaatua tai liukastua liukailla kivillä. Turvallisuus ennen kaikkea joella liikuttaessa.

Mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa. Niin on myös käynyt minulle. Vapa on katkenut heittäessä, heittosiima on jäänyt joen pohjaan ja olen myös kaatunut kalastaessa. Onni onnettomuudessa, että en ole kolonut itseäni pahemmin. 

Millaisia perhoja sidon?

Aikaisemmin kirjoituksessa mainitsin, että en ole guru perhokalastuksessa. En ole myöskään guru perhonsidonnassa. Sidon perhoni mielelläni itselleni ja teen niistä oman näköisiäni. En juuri tiedä perhojen nimiä ja en sido mistään mallista perhojani. Sidon oman mieltymykseni mukaan perhoni. On hienoa haastaa itseään perhonsidonnassa ja kokeilla erinlaisia ja kokoisia perhoja joella. Sidon pääasiassa putkiperhoja.

Kuvassa tekemäni putkiperho.

Perusperho ilman mitään ihmeellisyyksiä. Pääsääntöisesti käytän kettua perhoissani.  Tämän tyyppisillä perhoillailla kalastan keväästä syksyyn Kokemäenjoella. On hieno tunne saadessa kalan omalla sitomalla perholla. 

Kuvassa kesäkuussa saamani taimen

Paljon on saanut opetella uutta siirtyessäni perhokalastukseen. Se tekee perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta mielenkiintoisen, koskaan ei tulle valmiiksi. Aina saa olla oppipojan asemassa ja ammentaa uusia asioita.

Mitä teen talvella?

Talvi on yksi vuoden aika muiden joukossa. Mutta monelle perhokalastajalle talvi on vaikein vuoden aika. Odottaa kevättä kuin kissa maitokuppia. Kevät tulee varmasti mutta hitaasti.

Itse valmistaudun seuraavaan kautteen sitomalla uusia perhoja, huoltamalla varusteita ja hoitamalla kuntoani. Vanhan miehen ei parane jäädä sohvalle odottamaan kevään tuloa.

Toisaalta on hieno istua perhopenkin ääressä ja haaveilla kesä öistä joella. Mikä on hienompaa kuin kesä yö joen rannassa. Hiljaisuus, luonnon tuoksu, nähdä kalojen pintominen ja jos hyvin käy niin saada lohi tai taimen siiman päähän hiljaisuuden keskellä. Nautin luonnosta kesällä. Saa palautua kaikesta arjen hälinästä.

Talvella en enää kalasta missään muodossa. Teen sen tarkoituksella, että voin antaa aikaa myös vaimolleni. Elämä ei ole pelkkää perhokalastusta mutta se kruunaa kaiken elämässäni.  Saada aikaa itselleen ja nauttia Suomen hienosta kesästä veden äärellä. Mikä vois olla hienompaa?

Monta kalakaveria on kuin kesäheiloja. Emme ole missään tekemisissä talvella. Mutta monen kalaverini kanssa pidämme yhteyttä ympäri vuoden. En ole eläissäni saanut niin montaa uutta kaveria mitä perhokalastuksen kautta olen saanut. On ollut monta hienoa juttuhetkeä joen rannassa kalastuksen lomassa. Eli perhokalastus on myös hyvin sosiaalinen laji. Kaveria ei jätetä ja uusia kavereita autetaan kalastuksen saloissa.