Ottiperhoa etsimässä

Moni perhokalastaja on löytänyt ne niin sanotut varmat ottiperhonsa kalastamilleen jokikohteisiin. Niitä perhoja uskollisesti uitetaan ja saadaan taimenia ja lohia vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kalastan eniten Kokemäenjoella Nakkilankoskilla pääasiassa taimenta, mutta jokunen lohikin on tarttunut perhooni ja tietysti isoimmat lohet ovat vieneet voiton taistelussa minua vastaan eli se elämäni kala on vielä saamatta Nakkilasta. Mutta, niin kauan kuin on elämää on myös uskoa elämäni kalan saantiin.

Nakkilassa toimivat hyvin tummasävyiset perhot ja itselläni on luottoperhona oranssimusta putkiperho eri sävyvaihteluilla päiväkalastuksessa. Yöllä kalastaessa käytän miltei aina "valoperhoa" mustalla siivellä ja häkilällä. Näillä perhoilla olen saanut parhaat saaliini.

Mutta etenkin taimenta kalastaessa olen huomannut yhden asian. Heittoringin kasvaessa kalastajilla joessa ui monesti useita saman sävyisiä perhoja. Silloin kannattaa kokeilla jotain erinlaista väliin. Erään kerran ollessani  joella useampi perhokalastaja oli ringissä heittämässä ja kala oli tiukassa. Olin aamulla saanut jo komean 84 cm taimenen ja muuten oli hiljaista. Puolen päivän korvilla kysyin kaveriltani, että onko hän heittänyt keltaista perhoa? Kaverini sanoi: Kuka ny sellaista heittäisi? Minä sanoin siihen, että minä heitän seuraavaksi. Tuumasta toimeen ja keltaista kehiin. Vuoroni koittaessa siimat suoriksi, ensimmäinen kunnon heitto ja taimen kiinni. Tuuria vai ei, mutta erotuin massasta erinlaisella perholla saaden taimenen.

Olen vielä sen verran kokematon ja hullu perhokalastaja, että uskallan kokeilla monesti eri vaihtoehtoja. Jos saan saalista kokeiluillani, niin olen tyytyväinen ja jos en saa, niin olen myös silloin tyytyväinen. Perhokalastus sopii minulle hyvin sillä olen elämässäni ollut aina vähään tyytyväinen. Niin myös perhokalastuksessa pitää oppia olemaan vähään tyytyväinen ja kiitollinen.

Mutta yhteenvetona voi sanoa, että mieltymyksiä ja perhoja tulee nähtyä monenlaisia aina kauden aikana. Ei ole ole yhtä ainutta hyvää perhoa tai tyyliä kalastaa. Jokaisella perhokalastajalla on omat luottoperhonsa ja tapansa kalastaa. Saalis puhukoon puolestaan, että onko ne vääriä vai oikeita.

Uusi kausi lähestyy ja perhoja sidon tahdin kiihtyessä perhopenkin ääressä. Vanhuudessa on se hyvä puoli, että saa harrastaa niin paljon kuin kunto kestää. Ei muut asia paljoa häiritse harrastusta kuin työ vielä muutaman vuoden.

Kevään eka kyntäjä

Tästä se lähtee uuden kauden valmistelu. Eka perho uunista ulos adventin kunniaksi. Eipä tässä ole tullut katsottua perhopenkkiä pariin kuukauteen. Mutta nyt se alkaa perhonsidonta uutta kautta varten. 

Olisihan noita perhoja aivan tarpeeksi ilman sitomistakin, mutta mukava tehdä uusiakin. Haaveet tietysti x-joella sidonnan myötä. Pääsee unelmissaan karkuu tätä pimeyttä, joka on vallannut koko pohjolan Hangosta Ivaloon asti. Tietysti lumen puute lisää pimeyden tuntua lisää. 

Keittiön ikkunasta avautuu Kokemäenjoki tulva korkeudessaan. Aikamoiset tulvat on ollut meidän nurkilla viime viikon aikana. Vettä on mennyt joessa enempi kuin mies muistiin.  Antaa joen tulvia. Ei se minua haittaa mutta monelle tulva on vahinkoa tehnyt.

Menin ostamaan käytettynä Loop Cross 14/9 eli kyllä nyt on kaksi kätisiä vapoja aivan tarpeeksi. Seitsemän kappaletta pituus luokassa 12,7 - 15 jalkaa odottaa kevättä talviteloilla kauden alkua yhtä malttomasti kuin minäkin.

Nyt sitten takaisin perhopenkin ääreen sitomaan kirkaita ja suht isoja perhoja uuden kauden alkuun. Perusperhoilla menen edelleen. Jostain pitäs tilata Prosportfisherin conareita ja runkoja. Muihin en suostu sitomaan conariperhojani. Taitaa pitää siirtää katseet vissiin Ruotsin maalle, että saan connari ja runkovarastot täytettyä. 

Hyvää joulun aikaa jokaiselle vavan heiluttajalle. Olkaa kilttejä, että pukki tuo mielusia lahjoja. Tuhmat perhokalastajat saavat risuja pukkilta lahjaksi ja niillä on huono heittää perhoa.

Ny vedetään happea

Nyt on se aika vuodesta, kun tyhjyys astuu sisimpään. Pitkä talvi edessä ennen keväisen auringon nousua ja lämpöä. Mutta en jää murehtimaan sitä. Siirrän itseni talviaikaan ja muiden harratusten pariin.

Mitä sitten teen talvikuukausina? Tietenkin sidon perhoja aikani kuluksi. Kaikkein tärkein asia talviaikaan ikäiselläni on ruumiillisen kunnon ylläpito. Hoidan kuntoani talviaikaan käymällä kuntosalill 3-4 kertaa viikossa. Kolme käyntikertaa on vähimmäisvaatimus. Neljäskerta on sitten extrakäynti. Tietysti myös huollan kalastusvälineeni nyt heti kauden päättyä. Siimojen puhdistus, kelojen huolto ja kahluuvaatteiden pesu ovat listallani.

Ehkä laitan talven aikana enempi juttuja ja kuvia tekemistäni perhoista kuin aiemmin. Mitään järisyttävää ei ole kyllä tarjolla. Niin kuin aiemmin olen todennut, yksinkertainen mies ja yksinkertaiset perhot. Siinä reseptini myös tulevaan kauteen.

Suurin päätös minkä olen tehnyt on se, että kahteen seuraavaan kesään en ota suunnitelmiin mitään ulkomaanreissuja. Kalastan nämä kesät ainoastaan Suomessa. 2027 kesä on ensimmäinen eläkekesäni ja silloin teen kunnon reissun Suomen rajojen yli. Päätöstä en ole vielä tehnyt, että mihin riippuen sen hetkisistä kalakannoista kalastuskohteissa. Eli vanha tässä alkaa olemaan eläkeiän lähestyessä vinhaa vauhtia.

Tässä iässä on oppitunut arvostamaan terveyttä. Terveys ei ole enää itsestään selvä asia. Sen voi menettää hetkessä ja perhokalastus voi loppua siihen. Mutta ei sitä kannata liikaa murehtia. Yritän nauttia jokaisesta terveestä päivästäni mahdollisuuksien mukaan. Elämä on loppuviimein lahja. Sitä ei voi ansaita. Elämän valinnoilla voi tietysti vaikuttaa hiukan elämän laatuun, mutta ei se ole tae pitkään terveelliseen elämään. Mutta hyvä kuntoisena on helpompi elää.

Kiitos jokaiselle kalamiehelle kaudesta, jotka olen saanut tavata jokirannassa kesän aikana. Oli hienoja hetkiä monta, vaikka saalis jäi niukan puoleiseksi. Mitä sitä murehtimaan. Uusi kausi edessä ja toivoa on vaikka muille jakaa. Toivossa on hyvä elää sano lapamato, kunnes Toivo kuolee. Toivoa on niin kauan, kun on elämää. Toivon sinulle hyvää talven aikaan ja toivon, että sinulla on tuleva perhokalastuskausi hyvä kaikin puolin.

Pitäkää lippu salossa ja muistakaa, että perhokalastus ei ole koko elämä, mutta harrastuksena se on parhaimpia mitä olen elämässäni saanut kokea.

Uutta kautta odotellessa

Mennyt aika ei palaa lauletaan eräässä laulussa. Niin ei palaa myöskään mennyt kalastuskausi. Sen taakse jäännyttä elämää onnistumisineeen ja pettymyksineen. 

Mutta mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Sääolosuhteille emme voi mitään, vaan ne on otettava vastaan sellaisina kuin ne ovat. Muihin olosuhteisiin voimme jotenkin vaikuttaa. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen perhokalastuksessa. Ja sääolosuhteet olivat huonot etelän perhokalastajille vesien lämmettyä jo toukokuussa, mikä näkyi kyllä vahvasti saalistilastoissa.

Mitä sitä enää vatvomaan mennyttä. Nokka kohti tulevaisuutta ja haaveet uudesta perhokalastuskaudesta edessä. Saa jälleen pitkän pimeän ajan viettää perhopenkin ääressä ja ajatukset x-joella kauden avauksessa. Suurin haaveni on, jos saisi viettää viikon talviloman keväällä bonuksena kaksi viikkoa kesälomaa siihen jatkoksi. Näin saisi kevät kauteen kolmen viikon loman putkeen. Sitten tekisi koko kesän töitä ja syksyllä pitäisi loput kaksi viikkoa kesälomaa jälleen kalastellen aktiivisesti.

Palaten vielä menneeseen kauteen, niin minusta tuli kyllä fluorocarbonperukkeen käyttäjä. Ostin ihan kokeeksi kevääksi fluorocarbonia ja totesin sen hyväksi. Hyvä hankauskestävyys ja toiseksi perho menetykset väheni huomattavasti synkillä siimoilla kalastaessa. Oman huomioni mukaan perho irtosi pohjasta huomatavasti paremmin. Syy ehkä on se, että fluorocarbon ei joustanut niin paljon vedettäessä kuin vastaava monofiilisiima. Kalat pysyivät myös hyvin kiinni. Tämä oli minun kokemukseni ja joku muu voi olla toista mieltä asiasta.

Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan. Yhden lyhkäsemmän vavan voisi ostaa kevät kauden kalastukseen ja uudet kahluukengät. Muita isompia hankintoja ei tarvitse tehdä. Mutta mieli voi muuttua matkan varrella. Vavan kohdalla merkkiä vähän mietin. Loop Z-sarjaa tai sitten Visioinin Graphene on toisena vaihtoehtona. Vision Graphene 14.2/9 mulla on jo ja se sai aika paljon peliaikaa tänä kautena. Ko. vavan ostin käytettynä kaveriltani. Vavan keveys ja helppo heittoisuus yllätti kyllä kivasti. Muut viisi vapaa mulla on Loopin vapoja eri pituuksin.

Nyt on vähän tyhjä olo tietäen, että viikkoja on edessä paljon ennen uuden kauden alkua. Mutta talvi menee mukavasti perinteisesti kuntosalilla käyden ja tietysti perhoja sitoen. Mikä tässä kaudessa oli hienoa, että taas sai uusia kalakavereita. Joen rannassa on helppo tutustua uusiin ihmisiin perhokalastuksen lomassa. 

Mitäpä tässä enempää kirjoittelemaan. Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan ja mitä ajatuksia saa päähänsä perhopenkin ääressä. Kirjoittelen niistä sitten, kun aihetta kertoa jotain kuulumisia.

Terapiaa

Ehkä kirjoitan enempi itselleni kuin lukijoilleni. En ole mikään guru, vaan vanha huru, joka rakastaa perhokalastusta yli kaiken. Pakotie arjesta pilvilinnoihin laittaa minut kirjoittamaan blogiini. Ei ole enää vaipan vaihtoa tai lapsien harrastuksiin viemistä. Minulla on aikaa, joka pitää käyttää johonkin. Käytän aikani perhokalastukseen.

Tietysti elämässäni on paljon muutakin, mutta perhokalastus on vienyt sydänmeni miltei kokonaan. Blogini on osa tätä harrastusta. Kalastuskauden ulkopuolella kirjoitan blogiini tekstejä enempi kuin kalastuskauden aikana. Terapiaa pimeän syksyn ja talven keskelle. Mielini saa kulkea kirjoituksen voimalla kesäisellä joella myrskytuulen lyödessä sadepisaroita ikkunaan pimeässä syys illassa. Sieluni lepää ja mielikuvitukseni vie minua eteenpäin vaimoni vahtiessa Salkkareita vieressäni. Kumpikin meistä on onnellisia. Minä perhokalastuksesta ja vaimoni Salkkareista. Tasapaino ja harmonia vallitsee ympärillämme olohuoneen jalkalampun luodessa valoa pimeyteen.

Sanoessani, että en ole guru, vaan huru, estää minua kirjoittamasta perhokalastuksen saloista. Mutta onko niitä saloja olemassa? Mielestäni ei juuri ole. Perhokalastajat ovat reilua porukkaa ja jakavat auliisti niksejään kavereilleen. Näin itse olen ainakin kokenut ja tätä kautta saanut oppini perhokalastukseen. 

Keltainen reppu ja vanhaheppu jatkaa haaveiluaan illan kääntyessä kohti nukkumaan menoaikaa. Näkisinpä vielä untakin perhokalastuksesta. No, onneksi näen siitä harvoin unta. Pitäähän elämässä olla muutakin kuin perhokalastus. Elämä on tehty elettäväksi, eikä jarruttelua varten. Nautitaan elämästä niin kauan kuin voimme. Mutta jokaisella meillä on oma elämä ja teemme siitä itsemme näköisen elämän. Onko se hyvää vai huonoa elämää?  Kaikkea emme voi määritellä elämästä, mutta asenne elämään ratkaiseen paljon.

Tässä tämän illan terapiat itselleni ja kiitos, jos jaksoit loppuun lukea.