Sillai kai sit, kausi korkattu

Siitä se sit taas lähti uusi kausi käyntiin. Tuli käytyä oikomassa siimoja x-joella. Tosin ihan kaikkiin paikkoihin ei vielä päässyt jäiden ollessa esteenä. Mutta heittämään kyllä päästiin hyvin.

Meitä sattu paikalle kolme tuttua kaveria ihan sattumalta. Heitettiin perhoa ja parannettiin maailmaa seitsemän tunnin ajan. Pojat vielä jäi joelle mutta minä lähdin kotiin tässä kohtaa.

Aivan uskomaton tunne päästä joelle pitkän pimeän talven jälkeen. Kevät auringon hyväilessä kasvoja ja tuuli, joka muistutti meitä innokkaita siitä mitä on perhokalastaa peltojen keskellä x-joella. Mutta tuuli ei saanut meitä latistettua. Me pojjaat oltiin intoa piukassa päästyämme perhovavan varteen kiinni.

Lähtiessä oli jo ajatus, että enempi sellainen testausreissu tästä tulee ilman mitään saalis odotuksia. Vapa, jonka olin ostanut talvella käytettynä (Loop Cross 14/9) täytti odotukseni ja siimat olivat aivan passelit, jotka olin lähtiessäni siihen valinnut. Uudet kevätperhot uivat myös nätisti keväisessä kylmässä joessa.

Kaveri sai hetken aikaa pidellä kirkasta n. 60 cm taimenta siiman päässä. Tässä oli mainittavat kalatapahtumat siltä päivältä. Minun ainut saalis oli isoläjä siimaa ja vaappu. Hienointa oli kuitenkin kokea  se into perhokalastukseen jälleen kerran.  Se oli kuin vitamiiniruiske suoraan pakaraan. Taas jaksaa mennä arjessa odottaen seuraavaa reissua, joka on suunnitelmissa viikon päähän jolloin ilma jälleen lämpeää.

Väki alkaa varmaan myös silloin jo heräilemään uuteen kauteen. Sen verran komiaa keliä on tarjolla viikon päästä. Ei muuta kuin välineet kuntoon talven jäljiltä ja joelle. Nähdään siellä ja moikataan kohdatessamme.

Jussi herätyys?

Kevät kolkuttelee jo ovella,  mutta takatalvi väijyy selän takana odottaen otollista hetkeä iskeä perhokalastajan selkään. No, toivottavasti näin ei käy, vaikka aika aikaiselta kevään tulo näyttää.

Ilmat näyttää siltä, että on aika hyljätä talvipesä kaikkine mukavuuksineen ja suunnata nokka kohti jokea. Ehkä alkuun vain uusien välineiden testailua ja heiton kuntoon saattoa talven jäljiltä ilman mitään suuria saalis odotuksia. Mutta siitä se kausi alkaa jatkuen syksyyn saakka. Vaimo jo vähän ajaa jo joelle meikeläistä pois nurkista pyörimistä.

Jotain uutta ja käytettyä tuli talven aikana hankittua jalon lajin pariin. Yksi käytetty vapa, pari käytettyä siimaa ja uudet kahluukengät olivat tämän talven hankinnat. Tietysti myös tuli hankittua  perhosidontatarvikkeita, mutta niitä tulee ostettua ympäri vuoden tarpeen mukaan.

Mitään suuria odotuksia minulla ei ole tulevan kauden suhteen, sillä kalastan ainoastaan Etelä-Suomen joilla. Mutta tarpeeksi kun heittää, niin jotain voi tarttua aina siiman päähän. Jos muutaman nätin taimen saisi taistelu kaveriksi, niin olisin tyytyväinen kauteeni. Se jää nähtäväksi miten äijän käy tänä suvena?

Jos lauantaina kävisi Kokkelilla korkaamassa kauden vesitilanteen mukaan. Voi olla vedet vielä aika korkealla, niin sen mukaan pitää valita heittopaikka. Pääasia on, että pääsee siimat kastamaan. Sunnuntaina voisi käydä kurkkaamassa kuuluisan X-joen josta kukaan ei puhu mitään, mutta kaikki valveutuneet perhokalastajat sen nykyään tietävät.

Josko näin lähdetään liikkeelle ja katsotaan onko mitään kirjoitettavaa reissuistani. No, aina jotain voi kertoa vaikka ei kalaa tulisikaan. Jos SaiPa pelaa mitaleille jääkiekossa, niin lupasin kavereilleni kalastaa SaiPa-pipo päässä koko kauden. Toivottavasti ei tule kuuma kesä😁.

Nähdään joella ja moikataan, kireitä.

Ottiperhoa etsimässä

Moni perhokalastaja on löytänyt ne niin sanotut varmat ottiperhonsa kalastamilleen jokikohteisiin. Niitä perhoja uskollisesti uitetaan ja saadaan taimenia ja lohia vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kalastan eniten Kokemäenjoella Nakkilankoskilla pääasiassa taimenta, mutta jokunen lohikin on tarttunut perhooni ja tietysti isoimmat lohet ovat vieneet voiton taistelussa minua vastaan eli se elämäni kala on vielä saamatta Nakkilasta. Mutta, niin kauan kuin on elämää on myös uskoa elämäni kalan saantiin.

Nakkilassa toimivat hyvin tummasävyiset perhot ja itselläni on luottoperhona oranssimusta putkiperho eri sävyvaihteluilla päiväkalastuksessa. Yöllä kalastaessa käytän miltei aina "valoperhoa" mustalla siivellä ja häkilällä. Näillä perhoilla olen saanut parhaat saaliini.

Mutta etenkin taimenta kalastaessa olen huomannut yhden asian. Heittoringin kasvaessa kalastajilla joessa ui monesti useita saman sävyisiä perhoja. Silloin kannattaa kokeilla jotain erinlaista väliin. Erään kerran ollessani  joella useampi perhokalastaja oli ringissä heittämässä ja kala oli tiukassa. Olin aamulla saanut jo komean 84 cm taimenen ja muuten oli hiljaista. Puolen päivän korvilla kysyin kaveriltani, että onko hän heittänyt keltaista perhoa? Kaverini sanoi: Kuka ny sellaista heittäisi? Minä sanoin siihen, että minä heitän seuraavaksi. Tuumasta toimeen ja keltaista kehiin. Vuoroni koittaessa siimat suoriksi, ensimmäinen kunnon heitto ja taimen kiinni. Tuuria vai ei, mutta erotuin massasta erinlaisella perholla saaden taimenen.

Olen vielä sen verran kokematon ja hullu perhokalastaja, että uskallan kokeilla monesti eri vaihtoehtoja. Jos saan saalista kokeiluillani, niin olen tyytyväinen ja jos en saa, niin olen myös silloin tyytyväinen. Perhokalastus sopii minulle hyvin sillä olen elämässäni ollut aina vähään tyytyväinen. Niin myös perhokalastuksessa pitää oppia olemaan vähään tyytyväinen ja kiitollinen.

Mutta yhteenvetona voi sanoa, että mieltymyksiä ja perhoja tulee nähtyä monenlaisia aina kauden aikana. Ei ole ole yhtä ainutta hyvää perhoa tai tyyliä kalastaa. Jokaisella perhokalastajalla on omat luottoperhonsa ja tapansa kalastaa. Saalis puhukoon puolestaan, että onko ne vääriä vai oikeita.

Uusi kausi lähestyy ja perhoja sidon tahdin kiihtyessä perhopenkin ääressä. Vanhuudessa on se hyvä puoli, että saa harrastaa niin paljon kuin kunto kestää. Ei muut asia paljoa häiritse harrastusta kuin työ vielä muutaman vuoden.

Kevään eka kyntäjä

Tästä se lähtee uuden kauden valmistelu. Eka perho uunista ulos adventin kunniaksi. Eipä tässä ole tullut katsottua perhopenkkiä pariin kuukauteen. Mutta nyt se alkaa perhonsidonta uutta kautta varten. 

Olisihan noita perhoja aivan tarpeeksi ilman sitomistakin, mutta mukava tehdä uusiakin. Haaveet tietysti x-joella sidonnan myötä. Pääsee unelmissaan karkuu tätä pimeyttä, joka on vallannut koko pohjolan Hangosta Ivaloon asti. Tietysti lumen puute lisää pimeyden tuntua lisää. 

Keittiön ikkunasta avautuu Kokemäenjoki tulva korkeudessaan. Aikamoiset tulvat on ollut meidän nurkilla viime viikon aikana. Vettä on mennyt joessa enempi kuin mies muistiin.  Antaa joen tulvia. Ei se minua haittaa mutta monelle tulva on vahinkoa tehnyt.

Menin ostamaan käytettynä Loop Cross 14/9 eli kyllä nyt on kaksi kätisiä vapoja aivan tarpeeksi. Seitsemän kappaletta pituus luokassa 12,7 - 15 jalkaa odottaa kevättä talviteloilla kauden alkua yhtä malttomasti kuin minäkin.

Nyt sitten takaisin perhopenkin ääreen sitomaan kirkaita ja suht isoja perhoja uuden kauden alkuun. Perusperhoilla menen edelleen. Jostain pitäs tilata Prosportfisherin conareita ja runkoja. Muihin en suostu sitomaan conariperhojani. Taitaa pitää siirtää katseet vissiin Ruotsin maalle, että saan connari ja runkovarastot täytettyä. 

Hyvää joulun aikaa jokaiselle vavan heiluttajalle. Olkaa kilttejä, että pukki tuo mielusia lahjoja. Tuhmat perhokalastajat saavat risuja pukkilta lahjaksi ja niillä on huono heittää perhoa.

Ny vedetään happea

Nyt on se aika vuodesta, kun tyhjyys astuu sisimpään. Pitkä talvi edessä ennen keväisen auringon nousua ja lämpöä. Mutta en jää murehtimaan sitä. Siirrän itseni talviaikaan ja muiden harratusten pariin.

Mitä sitten teen talvikuukausina? Tietenkin sidon perhoja aikani kuluksi. Kaikkein tärkein asia talviaikaan ikäiselläni on ruumiillisen kunnon ylläpito. Hoidan kuntoani talviaikaan käymällä kuntosalill 3-4 kertaa viikossa. Kolme käyntikertaa on vähimmäisvaatimus. Neljäskerta on sitten extrakäynti. Tietysti myös huollan kalastusvälineeni nyt heti kauden päättyä. Siimojen puhdistus, kelojen huolto ja kahluuvaatteiden pesu ovat listallani.

Ehkä laitan talven aikana enempi juttuja ja kuvia tekemistäni perhoista kuin aiemmin. Mitään järisyttävää ei ole kyllä tarjolla. Niin kuin aiemmin olen todennut, yksinkertainen mies ja yksinkertaiset perhot. Siinä reseptini myös tulevaan kauteen.

Suurin päätös minkä olen tehnyt on se, että kahteen seuraavaan kesään en ota suunnitelmiin mitään ulkomaanreissuja. Kalastan nämä kesät ainoastaan Suomessa. 2027 kesä on ensimmäinen eläkekesäni ja silloin teen kunnon reissun Suomen rajojen yli. Päätöstä en ole vielä tehnyt, että mihin riippuen sen hetkisistä kalakannoista kalastuskohteissa. Eli vanha tässä alkaa olemaan eläkeiän lähestyessä vinhaa vauhtia.

Tässä iässä on oppitunut arvostamaan terveyttä. Terveys ei ole enää itsestään selvä asia. Sen voi menettää hetkessä ja perhokalastus voi loppua siihen. Mutta ei sitä kannata liikaa murehtia. Yritän nauttia jokaisesta terveestä päivästäni mahdollisuuksien mukaan. Elämä on loppuviimein lahja. Sitä ei voi ansaita. Elämän valinnoilla voi tietysti vaikuttaa hiukan elämän laatuun, mutta ei se ole tae pitkään terveelliseen elämään. Mutta hyvä kuntoisena on helpompi elää.

Kiitos jokaiselle kalamiehelle kaudesta, jotka olen saanut tavata jokirannassa kesän aikana. Oli hienoja hetkiä monta, vaikka saalis jäi niukan puoleiseksi. Mitä sitä murehtimaan. Uusi kausi edessä ja toivoa on vaikka muille jakaa. Toivossa on hyvä elää sano lapamato, kunnes Toivo kuolee. Toivoa on niin kauan, kun on elämää. Toivon sinulle hyvää talven aikaan ja toivon, että sinulla on tuleva perhokalastuskausi hyvä kaikin puolin.

Pitäkää lippu salossa ja muistakaa, että perhokalastus ei ole koko elämä, mutta harrastuksena se on parhaimpia mitä olen elämässäni saanut kokea.