Loma lähestyy....

Se o poijjaat ja tytöt kesäloma ihan ovella. Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa. Kyllä sitä kaipaakin vähän vaihtelua kiireiseen arkeen pitkine työmatkoineen.

Enpä ole tehnyt mitään ihmeellisempiä lomasuunnitelmia. Tänä vuonna en lähde Norjan Neideniin perhokalastamaan, vaan pysyn ihan kotijoella Kokemäenjoen Nakkilan koskilla. Ei varmaan mitään ihme tykitystä ole tarjolla kalojen suhteen, koska vedet lämpenivät ennätys aikaisin. Ja muutenkin tuntuu, että kalaa jokeen on noussut huonosti tänä keväänä.

Mutta aina on toivoa perhon ollessa vedessä. Jotain voi saada saaliiksi silloin. Ei ne kalat perhorasiaan ui purulle. Mutta tähän on jo tottunut, että lämpimän veden aikaa saaliit ovat aika heikkoja. Tarvitsee nauttia luonnosta ja kesä aamujen kauneudesta. Mikä on hienonpaa kuin luonnon herääminen kesäisessä aamussa majavan uidessa parin metrin päästä ohitseni aamulenkillään. Pitää nauttia siitä mitä on tarjolla. Tietysti kalakavereiden kanssa on mukava jutella kalastuksen ohessa.

Katsotaan miten äijän käy? Sanoin vaimolle, että partaa en aja ennen kuin saan taimen ylös joesta. Voi olla äijällä aikamoinen turaleuka ensi keväänä kauden aloituksessa pahimmassa tapauksessa. 

Ei tässä kummempia jutunjuuria tällä kertaa. Tarvii alkaa etsimään lomamoodia jostain kaapin kätköistä ja nauttia lomasta. Kireitä sinne missä menetkin sitten.

Nyt pysyy vavat nipussa

Aamulla tuli mitta täyteen vapaputkien kanssa. Kiva kantaa erimittaisia vapaputkia, kun ne ovat ristissä kuin viime viiikon veikkausrivi. Uusissa kovissa vapaputkissa monellakaan merkkillä ei ole edes nykyään kantokahvaa putkessa. Tätä ongelmaa olen yrittänyt ratkoa pienessä päässäni miten voisin kantaa vapojani helpommin.

Ratkaisin ongelman kuvan osoittamalla tavavalla. Laitoin alle kahvattomat kovat putket ja päälle kahvallisen putken ja kolmen euron kuormaliinoista tein sopivan mittaiset hinnat joilla sidoin putket yhteen. On mukava kantaa, eikä pyöri vapaputket enää ees taas auton takaluukussa. Eli tuli ratkaistua kaksi ongelmaa kerralla.

Mutta asiasta kalastukseen. Näyttää veden lämpötilat nousevan kohisten kohti 20 astetta veden lämpötilan nyt ollessa 16 astetta. Veikkaan, että jokivesi on viikon päästä liki 20 astettaa ja tämä tuo haasteensa taimenen kalastukseen. Eipä olekkaan taimen enää niin aktiivinen perhon perään. Kausi ei ole edes alkanut kunnolla perhokalastajilla Nakkilan koskilla ja nyt se meinaa tehdä jo stopin syöntiin.

Ei auta muuta kuin iltarukouksessa pyytää säänhaltijalta kylmää kesäkuuta, että kalastuskausi saisi jatkua kohtuullisissa veden lämpötiloissa. Ihanne olisi, niin kuin takavuosina emännän ollessa kesälomilla viikko ennen juhannusta päivälämpötila oli +6 astetta. Siinä toukokuun helteiden lämmittämät vedet jäähtyisisi hienosti.

Eipä tässä mitään tämän ihmeelisempää lauantai-iltapäivällä osaa kirjoitella. Aamulla poikettiin tosiaan joella. Minulla oli yksi karkuutus ja kala tuntui siiman päässä ihan mukavan kokoiselta. Huomen aamuna uutta yritystä joelle ja täytyy toivoa, että veden virtaukset olisivat myös rauhallisemmat. Tänään jouduttiin lähtemään evakkoon virtauksien kasvaessa liian suureksi joessa. 

Heittolaituri reissu takana

19 päivä sunnuntaina olimme neljän kaverin voimin Arantilan koskella Lohijoki Oy:n heittolaiturilla perhokalastamassa. Aloitimme päivän klo 5 auringon vielä ollessa unten mailla, mutta pian se nousi ylös kaveriksemme meidän iloksemme.

Alun perin meitä piti olla kolme kaveria heittämässä, mutta Allu ja Tommi löysivät Henkan haahuilemassa Arantilan sillalla ja nappasivat miehen matkaan mukaan. Neljä heittäjää oli juuri sopiva määrää heittolaiturille. Heittää sai aivan tarpeeksi, mutta sai pitää pieniä taukoja aina väliin. Aika kului rattoisasti kalastaessa ja huulta heittäessä rannalla.

Vastarannalta kaveri veti heti aamutuimaan komean kirkkaan taimenen ja se lisäsi meidän odotuksia saaliin suhteen. Neljä kirjolohta ja pari pientä toutainta oli saaliimme päivän kääntyessä kohti iltaa. Tärppejä oli lukematon määrä ja emme tienneet mitkä kalat meitä kiusasivat. Soutumiehet heräsivät päivään vähän myöhemmin ja tulivat myös koittamaan onneaan kosken niskalle, mutta laihoin tuloksin. Kunnes iltapäivällä yksi venekunta nosti komean taimenen veneeseensä. Ja taas into kasvoi meidän leirissä.

Mutta iltapäivä oli hyvin hiljainen meidän erinlaisten perhojen suhteen. Silti jatkoimme heittämistä, että joku meistä onnistuisi taimenen saamisen suhteen. Veden laskiessa joessa tarjoutui myös mahdollisuus kalastaa myös rannalta käsin kosken nieluun saakka. Jokainen meistä kävi kokeilemassa onneaan rantaviivalta heikoin tuloksin.

Kello kävi ja miehet väsy väsymistään. Kellon ollessa puoliviiden maissa Henkka hyppäsi jatkamaan heittoaan rannalta kohti kosken nielua. Minä olin siinä vaiheessa rannalla syömässä eväitäni kuullessani Henkan huudon: kala! Katseeni kääntyin heti Henkan suuntaan ja näin kuinka vapa taipui kalan löydessä vastaan. Vavan taipumisesta näki heti, että siellä on jokin muu kuin kirjolohi ottamassa perhomiehestä mittaa. Tommi nappasi haavin matkaan ja meni Henkalle haavimieheksi. Hetken väsytyksen jälkeen haavissa oli komea kirkas meritaimen. Voi sitä riemua neljän miehen 12 tunnin heittämisen jälkeen Arantilan kaunis koski tarjoaa Henkalle taimenen.

Tommilla ja mulla oli maanantaina työpäivä edessä, niin päätimme lopettaa kalastuksen klo 17. Allu ja Henkka jäivät vielä jatkamaan kalastusta klo 21 saakka, mutta mitään saamatta. Jos laskee neljän miehen heittotunnit yhteen, niin 48 heittotunnin jälkeen taimen nousi joesta haaviin. Ei se aina helppoa ole, mutta palkinto on sitäkin maukkaampi mitä kauemmin on joutunut saalista odottamaan. Eihän kukaan muu ole niin hullu kuin perhomies, että jaksaa heittää 12 tuntia putkeen 100 metrin rantakaistaletta saamatta mitään. Mutta meillä hulluilla oli mukava päivä ja Henkka sai komean 71 senttisen kirkkaan taimenen. Mitä muuta voi toivoa hienona sunnuntaina?

Ei muuta ku kireitä ja moro

Kokkeli alkaa kutsumaan

Vettä on virrannut ja paljon Kokemäenjoessa viime syksystä lähtien. Nyt näyttää jo vähän paremmalta joella virtauksien suhteen. Ensi viikonloppuna korkkaan kauden Kokemäen joella. Mitään suuria odotuksia ei ole aloituksen suhteen. Mennään kavereiden kanssa Lohijoki Oy:n heittolaiturille sunnuntaina nautiskelemaan kauden alusta. Jos hyvä tuuri käy, niin joku meistä voi saada nätin taimenen. Sunnuntai -iltana se sitten tiedätään paremmin miten meille kävi.

Nakkilan kosket eivät ole helpoin kalastettava perhokalastajille johtuen joen suuruudesta ja joen suurista virtausvaihtelusta. Mutta sitkeästi kun kalastaa, niin palkinto voi olla suuri. Taimet ovat isoja joessa keskipainon ollessa 3kg:n luokkaa. 2018 vuonna top vitoseen ei päässyt alle 8 kg:n taimenella. Se kertoo mitä joesta voi saada mutta helpolla se ei tule. 

Tulevaan kautteen en ole tehnyt mitään suuria muutoksia perhojeni suhteen. Perusperhoa ketusta eri väreissä ja koko luokassa olen tehnyt talven aikana perhorasioihini. Kuten joskus olen maininnut, että en ole mikään huippusitoja perhojen suhteen mutta oma tekemillä perhoillani kalastan ja niillä olen kalani joesta saanut.

Nakkilan kosket on kalastukohteeni koko kesän. Jostain syystä ei tee mieli lähteä Norjan Neideniin tänä vuonna. Siispä nautin kalastuksesta Nakkilan koskilla niin kauan kun voin. Joki veden lämpötilan noustessa 20 asteen tiennoille, niin kalojen tulo loppuu täysin. Toivottavasti ei tulisi pitkiä helle jaksoja, niin veden lämpö pysyisi siedettävissä lukemissa mahdollisimman kauan. Mutta edellis kesiä katsoessa pahoin pelkään, että toiveeni ei toteudu.

Poltteet ovat kovat Nakkilaan, pakko se on tässä julkisesti tunnustaa. Perhokastus on muutakin kuin kalan saantia. Kaipaan kalakavereitani pitkän talven jälkeen. Kaipaan kesäisiä aamuyön hetkiä joen syleilyssä. Kaipaan tietysti sitä, kun iso taimen iskee perhooni.  Kaipaan luonnon rauhaa kiireisen arjen keskelle joen rauhoittaessa mieltäni. Kaipaan sitä luojan yhteyttä hiljaisella joella, jossa tunnen jumalani läheisyyden hiljaisen tuulen huminassa.

Minut tuntee joella helposti. Olen yksi vanhimmista aktiivisista perhokalasjista Nakkilan koskilla. Morjestetaan jos tapaamme Nakkilan kirkon vaiheilla.

 Se sitten moro.

Pitkäpäivä takana

Heräsin aamulla klo 2.30 ja arvata saattaa, että Sarellin ukolla kalastusreissu mielessä. Olin jo illalla laittanut kaiken kuntoon eväitä myöten. Ei muuta kuin aamukahvit pikaisesti kitusiin, vaatteet päälle ja matkaan. Kello kolme olin auton ratin takana aloittamaan kahden tunnin ajon perhojoelle jota edelleen kutsutaan x-paikkaksi. Lämpötila ulkona +1-3 astetta. Matka taittui joutuisasti ja olin perillä joella viideltä.

Perhovavat kasaan ja heitolle. Olin valinnut kalastuspaikaksi hiekkasaarekkeen jossa osin joutui kahlaamaan. Heittoa heiton perään ilman tulosta. Perhohot vaihtuvat tiuhaan siiman päässä. Vastarannalla kaveri saa taimen. Minun puolella on hiljaista kuin hautajaisissa taimenen suhteen. Välustätä käyn autollani kahvilla ja syömässä eväitäni, että jaksaisi jällkeen kalastaa. Muutama tuttu kaveri ajaa autolla ohitseni morjestaen jokitörmältä kulkevalta tieltä.

Kalastan vaihtaen aina laskun jälkeen perhoa mutta joen taimet eivät anna merkiäkään itsestään. Alkaa olla melkein jo puolipäivä ja tunteja on takana miltei kuusi kalastettuna. Sitten perhon vaihdossa osuu käteeni keltainen perho kirkkaalla rungolla. Laitan perhon siimaani ja lähden laskulle. Laskun puolivälissä kuuluu jokitörmältä tervehdys. Kaveri on tullut joelle ensi kertaa ja kyselee vinkkejä kalastuksen suhteen. Siinä vastailessa samalla heittelen perhoa. Hetken kuluttua vapa nytkähtää ja taimen potkii vastaan melko voimakkaasti. Haavi ei ole käteni ulottuvilla ja teen mielessänni suunnitelman kalan ylös saamiseksi. Uitan taimen varovasti hiekkapakalle, irtoitan koukun kalan suusta, mittaus ja kuvaus. Lasken taimenen jokeen lajitovereiden seuraksi. Rannalla kävi 58 cm taimen.

Kaveri jokitörmällä aivan innoissaan näkemästään. Hän jää seurakseni kalastamaan ja puhelemme niitä kalastuksen lomassa. Parituntia yhteistä kalastusta ilman saalista ja päätän vaihtaa kalastuspaikkaa. Tavarat autoon ja nokka kohti alakoskia.

Perille saavuttuani huomaan alaniskan olevan kalastajista vapaa. Yksi virelikalastaja istuu autonsa vieressä aurinkotuolissaan. Poikkean vaihtamaan kuulumiset päivän tapahtumista, jonka jälkeen lähden heitolle oranssimustan perhon killuessa siimani päässä.

Laskun loppupäässä näen mustan Volvon tulevan tietä pitkin kalastuspaikalleni. Mattihan se sieltä tulee seurakseni kalastuspaikalle. Vaihdetaan kuulumiset päivän tapahtumista ja vaihdamme siinä samassa perhot siimoihimne. Oma valintani perhon suhteen osuu keltaiseen perhoon jolla aiemmin sain taimenen päivällä.

Lähden laskulle ja tuuli tuivertaa ylhäältä päin kiusaksemme. Laskun puolivälissä vapani niiaa jälleen kauniisti. Taimen potki vastaan voimakkaasti vapautensa puolesta. Väsytän kalaa ja samassa huudan Mattia haavimieheksi. Aikani väsyttelen taimenta ja saan kalan melko helpolla Matin haavin eteen'. Mittaus (65 cm), kuvaus ja taimen jokeen jatkamaaan vaellustaan kohti tuntematonta.

Eli päivä oli kahden taimenen päivä parin sadan ajetun kilometrin lisäksi. Nyt väsyneenä, mutta onnellisena menen  ilta pesulle ja sitten suoraan nukkumaan. Toivotan jokaiselle lukijalle mukavaa viikonlopun loppu puoliskoa.