Tasan kaksi viikkoa tyhjää

Loma on mennyt lupsakasti niin kuin savolaiset tuppaa sanoa. Kalastustunteja on riittävästi takana kotijoella ja suurin osa ajasta on ollut tyhjän pyytämistä mitä nyt kirjolohia on käynnyt rannalla kääntymässä. Nekin niin pieniä, että ei edes ruokalaksi ole viitsinyt ottaa. Muutenkaan en pidä kirjolohta minään kalana joessa, koska se on täysin vieraslaji. Minä olen tätä mieltä ja joku muu on toista mieltä.

Kyllä viimeiset kaksi viikkoa on syönyt miestä. Joki on huutanut tyhjyytään oli sitten yö taikka päivä. Silti uskollisesti olen käynyt Nakkilan koskilla perhoa viskomassa joka toinen päivä lomallani.

Tänään oli lipa vinossa miehellä erään haaverin takia, joka ei liity mitenkään perhokalastukseen. Sanoin vaimolleni, että lähden joelle mieltä puhdistamaan ja olen aamuun saakka. Niin paljon otti päähän itseäni eräs moka mikä sattui minulle tänään.

Niin mies murheen murtama hyppäsi Kiian rattiin ja otti suunnan kohti Nakkilan koskia kauniissa kesä illassa. Perille päästyäni joki rantaan oli spingfluga miehet miehittäneet hottipaikan tyystin. Ei se minua harmittanut, sillä tiesin niiden lähtevän kuitenkin ajoissa kotiin. Niinpä aloitin kalastuksen suosiolla hiukan alempaa virrassa.

Ensinmäiselle laskulle valitsin interirungon, sekä kaksosnelosen tipin ja totesin miltei heti yhdistelmän olevan liian kevyt virtaan nähden. Silti heitin viitisen heittoa sillä siimalla. Ei muuta kuin toinen vapa kasaan ja siihen interi/3/5 runko johon laitoin 4/6 tipin jatkeeksi. Ja uutta heittoa tekemään. Sain siimat suoriksi ja toista heittoani laskin rauhallisesti ja vapa niiasi nätisti. Tiesin heti paremman kalan olevan kyseessä. Komea hyppy ilmaan ja kala ilmoitti olevansa valmis taistoon kanssani. Pienen taistelun jälkeeen kala oli haavissa haavimiehen hyvällä avustuksella. Evätön kirkas taimen siinä haukkoi happea ennen viimeistä tuomiotaan. Pikaisesti taimenelta henki pois, kuvaus, mittaus ja punnitus. 70 senttinen ja neljä kiloinen taimen oli valmiina juhannuksen ruokapöytään.

Kyllä siinä murheet katosivat taimenta viedessä roikkumaan. Laskun verran vielä perhoa uittelin joessa ja sitten lähdin kotia kohti taimenen kanssa. Ahti tiesi synkän mieleni ja tarjosi lohdutusta taimenen avulla. Oikeaan aikaan ja oikeaan hetkeen osuin joelle.  Saas nähdä milloin on seuraava oikea hetki ja aika joella? Sitä ei tiedä kuin joen Ahti. Ja Ahtihan on Nakkilassa niukka puheinen, eikä ilmoita tulevia ennakkoon kalamiehille. 

Hyvää juhannusta jokaiselle keskikesän juhlijalle.

Loma lähestyy....

Se o poijjaat ja tytöt kesäloma ihan ovella. Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa. Kyllä sitä kaipaakin vähän vaihtelua kiireiseen arkeen pitkine työmatkoineen.

Enpä ole tehnyt mitään ihmeellisempiä lomasuunnitelmia. Tänä vuonna en lähde Norjan Neideniin perhokalastamaan, vaan pysyn ihan kotijoella Kokemäenjoen Nakkilan koskilla. Ei varmaan mitään ihme tykitystä ole tarjolla kalojen suhteen, koska vedet lämpenivät ennätys aikaisin. Ja muutenkin tuntuu, että kalaa jokeen on noussut huonosti tänä keväänä.

Mutta aina on toivoa perhon ollessa vedessä. Jotain voi saada saaliiksi silloin. Ei ne kalat perhorasiaan ui purulle. Mutta tähän on jo tottunut, että lämpimän veden aikaa saaliit ovat aika heikkoja. Tarvitsee nauttia luonnosta ja kesä aamujen kauneudesta. Mikä on hienonpaa kuin luonnon herääminen kesäisessä aamussa majavan uidessa parin metrin päästä ohitseni aamulenkillään. Pitää nauttia siitä mitä on tarjolla. Tietysti kalakavereiden kanssa on mukava jutella kalastuksen ohessa.

Katsotaan miten äijän käy? Sanoin vaimolle, että partaa en aja ennen kuin saan taimen ylös joesta. Voi olla äijällä aikamoinen turaleuka ensi keväänä kauden aloituksessa pahimmassa tapauksessa. 

Ei tässä kummempia jutunjuuria tällä kertaa. Tarvii alkaa etsimään lomamoodia jostain kaapin kätköistä ja nauttia lomasta. Kireitä sinne missä menetkin sitten.

Nyt pysyy vavat nipussa

Aamulla tuli mitta täyteen vapaputkien kanssa. Kiva kantaa erimittaisia vapaputkia, kun ne ovat ristissä kuin viime viiikon veikkausrivi. Uusissa kovissa vapaputkissa monellakaan merkkillä ei ole edes nykyään kantokahvaa putkessa. Tätä ongelmaa olen yrittänyt ratkoa pienessä päässäni miten voisin kantaa vapojani helpommin.

Ratkaisin ongelman kuvan osoittamalla tavavalla. Laitoin alle kahvattomat kovat putket ja päälle kahvallisen putken ja kolmen euron kuormaliinoista tein sopivan mittaiset hinnat joilla sidoin putket yhteen. On mukava kantaa, eikä pyöri vapaputket enää ees taas auton takaluukussa. Eli tuli ratkaistua kaksi ongelmaa kerralla.

Mutta asiasta kalastukseen. Näyttää veden lämpötilat nousevan kohisten kohti 20 astetta veden lämpötilan nyt ollessa 16 astetta. Veikkaan, että jokivesi on viikon päästä liki 20 astettaa ja tämä tuo haasteensa taimenen kalastukseen. Eipä olekkaan taimen enää niin aktiivinen perhon perään. Kausi ei ole edes alkanut kunnolla perhokalastajilla Nakkilan koskilla ja nyt se meinaa tehdä jo stopin syöntiin.

Ei auta muuta kuin iltarukouksessa pyytää säänhaltijalta kylmää kesäkuuta, että kalastuskausi saisi jatkua kohtuullisissa veden lämpötiloissa. Ihanne olisi, niin kuin takavuosina emännän ollessa kesälomilla viikko ennen juhannusta päivälämpötila oli +6 astetta. Siinä toukokuun helteiden lämmittämät vedet jäähtyisisi hienosti.

Eipä tässä mitään tämän ihmeelisempää lauantai-iltapäivällä osaa kirjoitella. Aamulla poikettiin tosiaan joella. Minulla oli yksi karkuutus ja kala tuntui siiman päässä ihan mukavan kokoiselta. Huomen aamuna uutta yritystä joelle ja täytyy toivoa, että veden virtaukset olisivat myös rauhallisemmat. Tänään jouduttiin lähtemään evakkoon virtauksien kasvaessa liian suureksi joessa. 

Heittolaituri reissu takana

19 päivä sunnuntaina olimme neljän kaverin voimin Arantilan koskella Lohijoki Oy:n heittolaiturilla perhokalastamassa. Aloitimme päivän klo 5 auringon vielä ollessa unten mailla, mutta pian se nousi ylös kaveriksemme meidän iloksemme.

Alun perin meitä piti olla kolme kaveria heittämässä, mutta Allu ja Tommi löysivät Henkan haahuilemassa Arantilan sillalla ja nappasivat miehen matkaan mukaan. Neljä heittäjää oli juuri sopiva määrää heittolaiturille. Heittää sai aivan tarpeeksi, mutta sai pitää pieniä taukoja aina väliin. Aika kului rattoisasti kalastaessa ja huulta heittäessä rannalla.

Vastarannalta kaveri veti heti aamutuimaan komean kirkkaan taimenen ja se lisäsi meidän odotuksia saaliin suhteen. Neljä kirjolohta ja pari pientä toutainta oli saaliimme päivän kääntyessä kohti iltaa. Tärppejä oli lukematon määrä ja emme tienneet mitkä kalat meitä kiusasivat. Soutumiehet heräsivät päivään vähän myöhemmin ja tulivat myös koittamaan onneaan kosken niskalle, mutta laihoin tuloksin. Kunnes iltapäivällä yksi venekunta nosti komean taimenen veneeseensä. Ja taas into kasvoi meidän leirissä.

Mutta iltapäivä oli hyvin hiljainen meidän erinlaisten perhojen suhteen. Silti jatkoimme heittämistä, että joku meistä onnistuisi taimenen saamisen suhteen. Veden laskiessa joessa tarjoutui myös mahdollisuus kalastaa myös rannalta käsin kosken nieluun saakka. Jokainen meistä kävi kokeilemassa onneaan rantaviivalta heikoin tuloksin.

Kello kävi ja miehet väsy väsymistään. Kellon ollessa puoliviiden maissa Henkka hyppäsi jatkamaan heittoaan rannalta kohti kosken nielua. Minä olin siinä vaiheessa rannalla syömässä eväitäni kuullessani Henkan huudon: kala! Katseeni kääntyin heti Henkan suuntaan ja näin kuinka vapa taipui kalan löydessä vastaan. Vavan taipumisesta näki heti, että siellä on jokin muu kuin kirjolohi ottamassa perhomiehestä mittaa. Tommi nappasi haavin matkaan ja meni Henkalle haavimieheksi. Hetken väsytyksen jälkeen haavissa oli komea kirkas meritaimen. Voi sitä riemua neljän miehen 12 tunnin heittämisen jälkeen Arantilan kaunis koski tarjoaa Henkalle taimenen.

Tommilla ja mulla oli maanantaina työpäivä edessä, niin päätimme lopettaa kalastuksen klo 17. Allu ja Henkka jäivät vielä jatkamaan kalastusta klo 21 saakka, mutta mitään saamatta. Jos laskee neljän miehen heittotunnit yhteen, niin 48 heittotunnin jälkeen taimen nousi joesta haaviin. Ei se aina helppoa ole, mutta palkinto on sitäkin maukkaampi mitä kauemmin on joutunut saalista odottamaan. Eihän kukaan muu ole niin hullu kuin perhomies, että jaksaa heittää 12 tuntia putkeen 100 metrin rantakaistaletta saamatta mitään. Mutta meillä hulluilla oli mukava päivä ja Henkka sai komean 71 senttisen kirkkaan taimenen. Mitä muuta voi toivoa hienona sunnuntaina?

Ei muuta ku kireitä ja moro

Kokkeli alkaa kutsumaan

Vettä on virrannut ja paljon Kokemäenjoessa viime syksystä lähtien. Nyt näyttää jo vähän paremmalta joella virtauksien suhteen. Ensi viikonloppuna korkkaan kauden Kokemäen joella. Mitään suuria odotuksia ei ole aloituksen suhteen. Mennään kavereiden kanssa Lohijoki Oy:n heittolaiturille sunnuntaina nautiskelemaan kauden alusta. Jos hyvä tuuri käy, niin joku meistä voi saada nätin taimenen. Sunnuntai -iltana se sitten tiedätään paremmin miten meille kävi.

Nakkilan kosket eivät ole helpoin kalastettava perhokalastajille johtuen joen suuruudesta ja joen suurista virtausvaihtelusta. Mutta sitkeästi kun kalastaa, niin palkinto voi olla suuri. Taimet ovat isoja joessa keskipainon ollessa 3kg:n luokkaa. 2018 vuonna top vitoseen ei päässyt alle 8 kg:n taimenella. Se kertoo mitä joesta voi saada mutta helpolla se ei tule. 

Tulevaan kautteen en ole tehnyt mitään suuria muutoksia perhojeni suhteen. Perusperhoa ketusta eri väreissä ja koko luokassa olen tehnyt talven aikana perhorasioihini. Kuten joskus olen maininnut, että en ole mikään huippusitoja perhojen suhteen mutta oma tekemillä perhoillani kalastan ja niillä olen kalani joesta saanut.

Nakkilan kosket on kalastukohteeni koko kesän. Jostain syystä ei tee mieli lähteä Norjan Neideniin tänä vuonna. Siispä nautin kalastuksesta Nakkilan koskilla niin kauan kun voin. Joki veden lämpötilan noustessa 20 asteen tiennoille, niin kalojen tulo loppuu täysin. Toivottavasti ei tulisi pitkiä helle jaksoja, niin veden lämpö pysyisi siedettävissä lukemissa mahdollisimman kauan. Mutta edellis kesiä katsoessa pahoin pelkään, että toiveeni ei toteudu.

Poltteet ovat kovat Nakkilaan, pakko se on tässä julkisesti tunnustaa. Perhokastus on muutakin kuin kalan saantia. Kaipaan kalakavereitani pitkän talven jälkeen. Kaipaan kesäisiä aamuyön hetkiä joen syleilyssä. Kaipaan tietysti sitä, kun iso taimen iskee perhooni.  Kaipaan luonnon rauhaa kiireisen arjen keskelle joen rauhoittaessa mieltäni. Kaipaan sitä luojan yhteyttä hiljaisella joella, jossa tunnen jumalani läheisyyden hiljaisen tuulen huminassa.

Minut tuntee joella helposti. Olen yksi vanhimmista aktiivisista perhokalasjista Nakkilan koskilla. Morjestetaan jos tapaamme Nakkilan kirkon vaiheilla.

 Se sitten moro.