Kevät keikkuen tulevi

Kyllä vanhan miehen hormoonitoiminta on aivan sekaisin aikaisesta kevään tulosta. Ei tiedä oikein mihin päänsä pistäs ja miten perin. Mutta eiköhän sitä tämän positiivisen asian jotenkin kestä.

Mieli pyörii aina vaan enempi perhokalastuksessa ja joella. Mutta työ haittaa vielä meikeläisenkin harrastuksia jokusen vuoden. Toisaalta on hienoa, että työura alkaa olla takana. Sitten se kylmä totuus hiipii mieleen ikääntymisestä ja kuinka monta vuotta terveys antaa myötä perhokalastuksen harrastuksen pariin? No, sitä ei kannata liikaa murehtia. Päivä vain ja hetki kerrallansa meistä jokainen tässä menee.

Kevät on perhokalastajan parasta aikaa. Talven kylmyys ja pimeys väistyy keväisen lämmön myötä. Mieli herää talven horroksesta ja alkaa virittäytyä kesämoodiin. Energia tasot nousevat ja halut lisääntyvät kuin keväisillä karhuilla talviunen jälkeen. Energia, joka saa perhokalastajan pyyhkimään talven pölyt pois perhovavoista ja välineistä. Katse harottaa kalastajalla ja kuulo ei pelaa puolison puhuessa hänelle. Missä hänen mielensä menee? Tietysti perhokalastuksessa ja kesä öissä joella. 

En ole missään muussa harrastuksessani  kokenut tälläistä "kevätkiimaa" kuin mitä perhokalastus on saanut minussa aikaan. Tietysti se on hienoa tuntevansa jälleen elävän talven pimeyden jälkeen. Ennen vanhaa samanlaiset kiksit sai keväisin viinan juonista ja naisten perässä juoksemisesta. Se oli sitä nuoruutta ja se on muisto eräästä elämän vaiheesta.

Nyt on uudet elämän vaiheet elämässäni. Lapset ovat jo maailmalla ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Tietysti käytän siitä ajasta paljon perhokalastuksen harrastamiseen. Voishan sitä huononminkin aikansa käyttää. Kai tässä pitää ruveta valmistautumaan viikonlopun kalareissuja varten. En oikein tiedä kummalle joelle sitä menisi muniansa liottamaan. Mutta eiköhän se tässä selviä lauantai aamun mennessä. Näihin hajanaisiin ajatuksiin päätän kirjoitelun tänä iltana. Olkaa kiltisti ja laittakaa perhovermeet kuntoon keväisiä koitoksia varten.

Pipo kallellaan

Niin sitä on sitten kauden toinen reissu heitetty x-joelle. Aurinko helli paatunutta perhokalastajaa mutta tuuli piti huolen, että hiki ei päässyt yllättämään missään vaihessa. Veden oli lämpö nippa nappa plussan puolella.

Joella ei vielä ollut mitään ruuhkaa ja sain kalastaa missä halusin. Paikotellen joessa olevat jäät vieläkin  ohjasi paikan valintojani mutta pääsin kyllä hyvin heittämään niitä parhaita ottipaikkoja. Veden virtaus vuoden aikaan nähden varsin alhainen 8- 10 kuutiota. 

Heräsin aamulla klo 4.30 ja juoden aamukahvit saadakseni silmäni auki tulevaan kauniiseen päivään. Eväät reppuun ja tämän jälkeen Kia baanalle. 150 kilometrin matka edessä kohteeseen. Perille päästyäni poikkesin Apsilla tarpeillani ja siitä sitten suoraan joelle kellon lyödessä kahdeksaa. Aamulla kotoani lähtiessä mittari näytti miinus yhdeksän astetta pakkasta. Hiukan pelotti lähteä liikkeelle kylmyyden vuoksi, mutta perille päästyäni oli enää miinus kaksi astetta pakkasta.

Aloiti kalastuksen Alakoskelta ja vaparenkaat hiukan jäätyivät ensimmäisen tunnin aikana. Alakoskella oli vielä rantajäitä, jotka hiukan vaikeutti kalastusta. Silti laskin pari laskua siinä samalla sättien veden heikkoa virtausta. Ainut positiivisuus, joka kävi mielessäni oli veden kirkkaus. Kylmää ja kirkasta vettä joessa, joka on monesti maitokahvia sateiden ja kevät tulvien jäljiltä.

Siitä sitten jokea ylöspäin kalastellen tietyt kohteet matkani varrella. Ketään muita ei näkynyt joella kunnes pääsin Pekkiselle. Sielä oli tuttuja miehiä kolme kappaletta perhoja uittamassa kahlaten kylmässä joki vedessä. Päätin jäädä porukan jatkoksi kohteeseen. Jokunen tunti siinä heitettiin porukalla perhoa mitään saamatta ja eväitä syöden.

Tuuli alkoi nousta päivän myötä mikä ei ole mitään uutta ko. joella. Tuulen yltyessä piti alkaa katsomaan kalastuskohteita tuulen suunnan mukaan. Vastatuuleen ei meikeläinen kovin mielellään perhoa heitä, jos on muita vaihtoehtoja tarjolla. Niinpä siirryin takaisin jokea alaspäin mennen ensin väärälle puolelle jokea. Vastatuuleen heitto ei oikein mieltäni piristänyt ja tein autollani parin kilometrin siirtymän vastarannalle jossa olin aika hyvin tuulelta suojassa. Jokusen tunnin siinä heittelin saamatta mitään tuntua taimeniin.

Niinpä siirryin takaisin ylemmäksi jokea, josta pojat olivat siirtyneet muualle. Yksin sain kylmässä vedessä kahlata perhoa heitellen saamatta mitään saalista. Parin tunnin kalastuksen jälkeen alkoi kaipaamaan kodin lämpöä ja niinpä laittoin perhovat kasaan ja lähdin 150 kilometrin kotimatkalleni.

Joku voi ajatella, että mitä järkeä ajaa moisia matkoja taimenen tähden? Ei sille voi mitään, että mieli vetää vanhaa miestä edelleen jokirantaan. Hiukan hullu ehkä pitää olla, mutta perhohulluna on hyvä olla. Mieli pysyy virkeänä ja jaksaa jälleen arjen hulluutta paremmin. On sitä takavuosina huonomminkin vapaa-aikaa hukattu viina juoden kyläläisten paheksuvien katseiden seuratessa perässä. Jos perhokalastustani katsovat pahasti, niin antaa katsoa. Minä poika nautin perhokalastuksesta joka solullani ja nautin elämästäni. Jos pipo on vähän kallellaan, niin antaa olla. Se on minun piponi, joka suojaa vähäisiä aivosolujani.

Kiireitä jokaiselle kauden alkuun😊

Sillai kai sit, kausi korkattu

Siitä se sit taas lähti uusi kausi käyntiin. Tuli käytyä oikomassa siimoja x-joella. Tosin ihan kaikkiin paikkoihin ei vielä päässyt jäiden ollessa esteenä. Mutta heittämään kyllä päästiin hyvin.

Meitä sattu paikalle kolme tuttua kaveria ihan sattumalta. Heitettiin perhoa ja parannettiin maailmaa seitsemän tunnin ajan. Pojat vielä jäi joelle mutta minä lähdin kotiin tässä kohtaa.

Aivan uskomaton tunne päästä joelle pitkän pimeän talven jälkeen. Kevät auringon hyväilessä kasvoja ja tuuli, joka muistutti meitä innokkaita siitä mitä on perhokalastaa peltojen keskellä x-joella. Mutta tuuli ei saanut meitä latistettua. Me pojjaat oltiin intoa piukassa päästyämme perhovavan varteen kiinni.

Lähtiessä oli jo ajatus, että enempi sellainen testausreissu tästä tulee ilman mitään saalis odotuksia. Vapa, jonka olin ostanut talvella käytettynä (Loop Cross 14/9) täytti odotukseni ja siimat olivat aivan passelit, jotka olin lähtiessäni siihen valinnut. Uudet kevätperhot uivat myös nätisti keväisessä kylmässä joessa.

Kaveri sai hetken aikaa pidellä kirkasta n. 60 cm taimenta siiman päässä. Tässä oli mainittavat kalatapahtumat siltä päivältä. Minun ainut saalis oli isoläjä siimaa ja vaappu. Hienointa oli kuitenkin kokea  se into perhokalastukseen jälleen kerran.  Se oli kuin vitamiiniruiske suoraan pakaraan. Taas jaksaa mennä arjessa odottaen seuraavaa reissua, joka on suunnitelmissa viikon päähän jolloin ilma jälleen lämpeää.

Väki alkaa varmaan myös silloin jo heräilemään uuteen kauteen. Sen verran komiaa keliä on tarjolla viikon päästä. Ei muuta kuin välineet kuntoon talven jäljiltä ja joelle. Nähdään siellä ja moikataan kohdatessamme.

Jussi herätyys?

Kevät kolkuttelee jo ovella,  mutta takatalvi väijyy selän takana odottaen otollista hetkeä iskeä perhokalastajan selkään. No, toivottavasti näin ei käy, vaikka aika aikaiselta kevään tulo näyttää.

Ilmat näyttää siltä, että on aika hyljätä talvipesä kaikkine mukavuuksineen ja suunnata nokka kohti jokea. Ehkä alkuun vain uusien välineiden testailua ja heiton kuntoon saattoa talven jäljiltä ilman mitään suuria saalis odotuksia. Mutta siitä se kausi alkaa jatkuen syksyyn saakka. Vaimo jo vähän ajaa jo joelle meikeläistä pois nurkista pyörimistä.

Jotain uutta ja käytettyä tuli talven aikana hankittua jalon lajin pariin. Yksi käytetty vapa, pari käytettyä siimaa ja uudet kahluukengät olivat tämän talven hankinnat. Tietysti myös tuli hankittua  perhosidontatarvikkeita, mutta niitä tulee ostettua ympäri vuoden tarpeen mukaan.

Mitään suuria odotuksia minulla ei ole tulevan kauden suhteen, sillä kalastan ainoastaan Etelä-Suomen joilla. Mutta tarpeeksi kun heittää, niin jotain voi tarttua aina siiman päähän. Jos muutaman nätin taimen saisi taistelu kaveriksi, niin olisin tyytyväinen kauteeni. Se jää nähtäväksi miten äijän käy tänä suvena?

Jos lauantaina kävisi Kokkelilla korkaamassa kauden vesitilanteen mukaan. Voi olla vedet vielä aika korkealla, niin sen mukaan pitää valita heittopaikka. Pääasia on, että pääsee siimat kastamaan. Sunnuntaina voisi käydä kurkkaamassa kuuluisan X-joen josta kukaan ei puhu mitään, mutta kaikki valveutuneet perhokalastajat sen nykyään tietävät.

Josko näin lähdetään liikkeelle ja katsotaan onko mitään kirjoitettavaa reissuistani. No, aina jotain voi kertoa vaikka ei kalaa tulisikaan. Jos SaiPa pelaa mitaleille jääkiekossa, niin lupasin kavereilleni kalastaa SaiPa-pipo päässä koko kauden. Toivottavasti ei tule kuuma kesä😁.

Nähdään joella ja moikataan, kireitä.

Ottiperhoa etsimässä

Moni perhokalastaja on löytänyt ne niin sanotut varmat ottiperhonsa kalastamilleen jokikohteisiin. Niitä perhoja uskollisesti uitetaan ja saadaan taimenia ja lohia vaihtelevalla menestyksellä.

Itse kalastan eniten Kokemäenjoella Nakkilankoskilla pääasiassa taimenta, mutta jokunen lohikin on tarttunut perhooni ja tietysti isoimmat lohet ovat vieneet voiton taistelussa minua vastaan eli se elämäni kala on vielä saamatta Nakkilasta. Mutta, niin kauan kuin on elämää on myös uskoa elämäni kalan saantiin.

Nakkilassa toimivat hyvin tummasävyiset perhot ja itselläni on luottoperhona oranssimusta putkiperho eri sävyvaihteluilla päiväkalastuksessa. Yöllä kalastaessa käytän miltei aina "valoperhoa" mustalla siivellä ja häkilällä. Näillä perhoilla olen saanut parhaat saaliini.

Mutta etenkin taimenta kalastaessa olen huomannut yhden asian. Heittoringin kasvaessa kalastajilla joessa ui monesti useita saman sävyisiä perhoja. Silloin kannattaa kokeilla jotain erinlaista väliin. Erään kerran ollessani  joella useampi perhokalastaja oli ringissä heittämässä ja kala oli tiukassa. Olin aamulla saanut jo komean 84 cm taimenen ja muuten oli hiljaista. Puolen päivän korvilla kysyin kaveriltani, että onko hän heittänyt keltaista perhoa? Kaverini sanoi: Kuka ny sellaista heittäisi? Minä sanoin siihen, että minä heitän seuraavaksi. Tuumasta toimeen ja keltaista kehiin. Vuoroni koittaessa siimat suoriksi, ensimmäinen kunnon heitto ja taimen kiinni. Tuuria vai ei, mutta erotuin massasta erinlaisella perholla saaden taimenen.

Olen vielä sen verran kokematon ja hullu perhokalastaja, että uskallan kokeilla monesti eri vaihtoehtoja. Jos saan saalista kokeiluillani, niin olen tyytyväinen ja jos en saa, niin olen myös silloin tyytyväinen. Perhokalastus sopii minulle hyvin sillä olen elämässäni ollut aina vähään tyytyväinen. Niin myös perhokalastuksessa pitää oppia olemaan vähään tyytyväinen ja kiitollinen.

Mutta yhteenvetona voi sanoa, että mieltymyksiä ja perhoja tulee nähtyä monenlaisia aina kauden aikana. Ei ole ole yhtä ainutta hyvää perhoa tai tyyliä kalastaa. Jokaisella perhokalastajalla on omat luottoperhonsa ja tapansa kalastaa. Saalis puhukoon puolestaan, että onko ne vääriä vai oikeita.

Uusi kausi lähestyy ja perhoja sidon tahdin kiihtyessä perhopenkin ääressä. Vanhuudessa on se hyvä puoli, että saa harrastaa niin paljon kuin kunto kestää. Ei muut asia paljoa häiritse harrastusta kuin työ vielä muutaman vuoden.