Valoa tunnelin päässä

Elokuu alkoi ja yöt alkavat pimentyä pikkuhiljaa. Muutama viikonloppu on tullut oltua kotona ilman perhokalastusta johtuen vesien korkeasta lämpötilasta. Ei ollut mitään järkeä lähteä joelle kaloja kiusaamaan. Tai asia olisi varmaan ollut toisin päin, kalat olisivat kiusanneet minua näyttäytymällä joella ottamatta mihinkään perhoon.

Muutaman perhon olen sitonut ajankuluksi syyskautta varten toivoen samalla loppukauden pelastavan tämän surkean kesän. Kesän, joka jälleen oli lämmin. Mutta kautta on vielä jäljellä ja uskon vesien pikkuhiljaa jäähtyvän. Turha tässä on alkaa kiukuttelemaan sääoloja enempää. Niillä mennään mitä luonto antaa.

Minua ei loppukaudesta kiinnosta niinkään taimenien määrä vaan koko. Jos saisi yhden oikein hyvän kokoisen taimenen, niin olisin tyytyväinen tähän kauteen. Mutta ei taimenia sieltä väkisin oteta, vaan ne annetetaan. Taitoni ja kykyni eivät ole sitä luokkaa perhokalastuksessa, että voisin sanoa meneväni ottamaan taimen joesta. Toivottavasti pysyn tällä tasolla kalastukseni suhteen loppu elämäni.

Jos ensi viikonloppuna avaisi jo syyskauden kalastussession pikkuhiljaa. Ei siellä vielä kannata heittää kymmenen tunnin päiviä, mutta kävisi aamuisin fiilistelemässä aina muutaman tunnin. Aamuhetket ovat joella ovat ihmisen parasta aikaa elämässä ainakin minun mielestäni. Aamun hiljaisuus ja luonnon kauneus saa vanhan äijän herkäksi. Herkäksi siksi, että kuinka hienoa elämä voi olla. Tietysti elämässä on murheita ja haasteita, mutta joella ne unohtuu ja elämän perusasiat palaavat mieleen. 

Ei tässä tänä aamuhetkenä kummempia tule mieleen, jos sitoisi muutaman perhon ja nauttisi sunnuntaipäivästä.

On nii hiki

Täällä sitä köllötellään kotona ilmalämpöpumpun puhaltaessa viilennystä asuntoon. Ei juuri ole perhokalastus ole ollut mielessä kuin jossain mukavissa muistoissa kevään reissuista viileän veden aikaa.

Toukokuun helteet teki temput suunnitelmiini ja kesäloma meni kuin meni. Kokemäenjoen vedet lämpeni ennen aikojaan ja kalat pisti suut suppuun. Nyt veden lämmön ollessa + 22 astetta ei tee mieli edes joelle. Nyt on hyvää aikaa tehdä kaikkea muuta.

No, tätä se elämä on ja lämpötiloille ei voi mitään. Ilmasto muuttuu ja ääri-ilmiöt säässä lisääntyvät lämpöineen ja rankkasateineen. Menneinä viikkoina meidän kulmilla iltapäivisin on tullut todella kovia sateita ukonilman kera.

Ei auta kuin kärsiä ja odottaa syksyä, jos säänjumala soisi silloin hyvät kalastus olosuhteet joella. Toivottavasti ei toteudu viime syksyn säät, jolloin vettä meni 400-500 kuution virtauksena joessa koko syksyn. Eipä siinä montaa kalapaikkaa ollut missä pääsi kalastamaan.

Ei tässä mitään ihmeellisempää kirjoitettavaa ole perhokalastuksen saralta. Ajattelin vaan kirjoitukseni kautta ilmoitella, että Sarellin äijä on edelleen hengissä ollen hyvissä voimissa. Tietysti pientä ahdistusta on, kun ei pääse joelle. Pääsisi tietysti, mutta ei ole mitään järkeä mennä noilla veden lämpötiloilla perhoa uittamaan joelle.

Koittakaa kamut kestää. 

 

Tasan kaksi viikkoa tyhjää

Loma on mennyt lupsakasti niin kuin savolaiset tuppaa sanoa. Kalastustunteja on riittävästi takana kotijoella ja suurin osa ajasta on ollut tyhjän pyytämistä mitä nyt kirjolohia on käynnyt rannalla kääntymässä. Nekin niin pieniä, että ei edes ruokalaksi ole viitsinyt ottaa. Muutenkaan en pidä kirjolohta minään kalana joessa, koska se on täysin vieraslaji. Minä olen tätä mieltä ja joku muu on toista mieltä.

Kyllä viimeiset kaksi viikkoa on syönyt miestä. Joki on huutanut tyhjyytään oli sitten yö taikka päivä. Silti uskollisesti olen käynyt Nakkilan koskilla perhoa viskomassa joka toinen päivä lomallani.

Tänään oli lipa vinossa miehellä erään haaverin takia, joka ei liity mitenkään perhokalastukseen. Sanoin vaimolleni, että lähden joelle mieltä puhdistamaan ja olen aamuun saakka. Niin paljon otti päähän itseäni eräs moka mikä sattui minulle tänään.

Niin mies murheen murtama hyppäsi Kiian rattiin ja otti suunnan kohti Nakkilan koskia kauniissa kesä illassa. Perille päästyäni joki rantaan oli spingfluga miehet miehittäneet hottipaikan tyystin. Ei se minua harmittanut, sillä tiesin niiden lähtevän kuitenkin ajoissa kotiin. Niinpä aloitin kalastuksen suosiolla hiukan alempaa virrassa.

Ensinmäiselle laskulle valitsin interirungon, sekä kaksosnelosen tipin ja totesin miltei heti yhdistelmän olevan liian kevyt virtaan nähden. Silti heitin viitisen heittoa sillä siimalla. Ei muuta kuin toinen vapa kasaan ja siihen interi/3/5 runko johon laitoin 4/6 tipin jatkeeksi. Ja uutta heittoa tekemään. Sain siimat suoriksi ja toista heittoani laskin rauhallisesti ja vapa niiasi nätisti. Tiesin heti paremman kalan olevan kyseessä. Komea hyppy ilmaan ja kala ilmoitti olevansa valmis taistoon kanssani. Pienen taistelun jälkeeen kala oli haavissa haavimiehen hyvällä avustuksella. Evätön kirkas taimen siinä haukkoi happea ennen viimeistä tuomiotaan. Pikaisesti taimenelta henki pois, kuvaus, mittaus ja punnitus. 70 senttinen ja neljä kiloinen taimen oli valmiina juhannuksen ruokapöytään.

Kyllä siinä murheet katosivat taimenta viedessä roikkumaan. Laskun verran vielä perhoa uittelin joessa ja sitten lähdin kotia kohti taimenen kanssa. Ahti tiesi synkän mieleni ja tarjosi lohdutusta taimenen avulla. Oikeaan aikaan ja oikeaan hetkeen osuin joelle.  Saas nähdä milloin on seuraava oikea hetki ja aika joella? Sitä ei tiedä kuin joen Ahti. Ja Ahtihan on Nakkilassa niukka puheinen, eikä ilmoita tulevia ennakkoon kalamiehille. 

Hyvää juhannusta jokaiselle keskikesän juhlijalle.

Loma lähestyy....

Se o poijjaat ja tytöt kesäloma ihan ovella. Huomenna viimeinen työpäivä ennen lomaa. Kyllä sitä kaipaakin vähän vaihtelua kiireiseen arkeen pitkine työmatkoineen.

Enpä ole tehnyt mitään ihmeellisempiä lomasuunnitelmia. Tänä vuonna en lähde Norjan Neideniin perhokalastamaan, vaan pysyn ihan kotijoella Kokemäenjoen Nakkilan koskilla. Ei varmaan mitään ihme tykitystä ole tarjolla kalojen suhteen, koska vedet lämpenivät ennätys aikaisin. Ja muutenkin tuntuu, että kalaa jokeen on noussut huonosti tänä keväänä.

Mutta aina on toivoa perhon ollessa vedessä. Jotain voi saada saaliiksi silloin. Ei ne kalat perhorasiaan ui purulle. Mutta tähän on jo tottunut, että lämpimän veden aikaa saaliit ovat aika heikkoja. Tarvitsee nauttia luonnosta ja kesä aamujen kauneudesta. Mikä on hienonpaa kuin luonnon herääminen kesäisessä aamussa majavan uidessa parin metrin päästä ohitseni aamulenkillään. Pitää nauttia siitä mitä on tarjolla. Tietysti kalakavereiden kanssa on mukava jutella kalastuksen ohessa.

Katsotaan miten äijän käy? Sanoin vaimolle, että partaa en aja ennen kuin saan taimen ylös joesta. Voi olla äijällä aikamoinen turaleuka ensi keväänä kauden aloituksessa pahimmassa tapauksessa. 

Ei tässä kummempia jutunjuuria tällä kertaa. Tarvii alkaa etsimään lomamoodia jostain kaapin kätköistä ja nauttia lomasta. Kireitä sinne missä menetkin sitten.

Nyt pysyy vavat nipussa

Aamulla tuli mitta täyteen vapaputkien kanssa. Kiva kantaa erimittaisia vapaputkia, kun ne ovat ristissä kuin viime viiikon veikkausrivi. Uusissa kovissa vapaputkissa monellakaan merkkillä ei ole edes nykyään kantokahvaa putkessa. Tätä ongelmaa olen yrittänyt ratkoa pienessä päässäni miten voisin kantaa vapojani helpommin.

Ratkaisin ongelman kuvan osoittamalla tavavalla. Laitoin alle kahvattomat kovat putket ja päälle kahvallisen putken ja kolmen euron kuormaliinoista tein sopivan mittaiset hinnat joilla sidoin putket yhteen. On mukava kantaa, eikä pyöri vapaputket enää ees taas auton takaluukussa. Eli tuli ratkaistua kaksi ongelmaa kerralla.

Mutta asiasta kalastukseen. Näyttää veden lämpötilat nousevan kohisten kohti 20 astetta veden lämpötilan nyt ollessa 16 astetta. Veikkaan, että jokivesi on viikon päästä liki 20 astettaa ja tämä tuo haasteensa taimenen kalastukseen. Eipä olekkaan taimen enää niin aktiivinen perhon perään. Kausi ei ole edes alkanut kunnolla perhokalastajilla Nakkilan koskilla ja nyt se meinaa tehdä jo stopin syöntiin.

Ei auta muuta kuin iltarukouksessa pyytää säänhaltijalta kylmää kesäkuuta, että kalastuskausi saisi jatkua kohtuullisissa veden lämpötiloissa. Ihanne olisi, niin kuin takavuosina emännän ollessa kesälomilla viikko ennen juhannusta päivälämpötila oli +6 astetta. Siinä toukokuun helteiden lämmittämät vedet jäähtyisisi hienosti.

Eipä tässä mitään tämän ihmeelisempää lauantai-iltapäivällä osaa kirjoitella. Aamulla poikettiin tosiaan joella. Minulla oli yksi karkuutus ja kala tuntui siiman päässä ihan mukavan kokoiselta. Huomen aamuna uutta yritystä joelle ja täytyy toivoa, että veden virtaukset olisivat myös rauhallisemmat. Tänään jouduttiin lähtemään evakkoon virtauksien kasvaessa liian suureksi joessa.